Avsnitt

  • Kokonaisuus ja tarkoituksenmukaisuus

    Kokonaisuus ja tarkoituksenmukaisuus

    · Katiska

    Tehdään mitä tahansa koirien kanssa, niin kaikilla on taipumusta keskittyä määrättyihin yksityiskohtiin. Siihen kuuluisaan nippeliin. Joskus yksityiskohdat ovat tärkeitä, varsinkin jos niillä on eräällä tavalla tukijalan merkitys, mutta usein samalla menetetään fokus tärkeimpään: tavoitteeseen. On aivan se ja sama puhutaanko jalostuksesta tai ravitsemuksesta, niin detalji ei ole se mihin pyritään, se mihin keskitytään eli fokusoidaan. Detalji on vain yksi legopalikka, mutta tarve on silti rakentaa jotain isompaa.

    Syy siihen miksi yksityiskohdat nousevat aina spottivaloihin, johtuu yleensä muutamasta asiasta:

    yksityiskohdat ovat helpompia kuin laaja kokonaisuus yhteen yksityiskohtaan on helpompi keskittyä kuin kymmeneen tai tuhanteen asioiden lokeroimisella saadaan helpommin selitettyä asioita

     

    Maksan onni ja autuus

    Maksan tarjoama A-vitamiini on paljon käyttämäni esimerkki siitä miten kokonaisuus jää yksityiskohdan alle. Maksan annostelu perustuu A-vitamiiniin ja maksa arvotetaan A-vitamiinilla. Vaikka retinoli, se A-vitamiini, onkin suunnattoman tärkeä, niin maksan arvo tulee sen kaikista muista ravintoaineista, jotka kuitenkin useimmiten unohdetaan.

    Useimmiten suositellaan naudan maksaa. Minä teen niin ja myös monet muut. Jossain välissä on syntynyt harhakäsitys, että naudan maksa on jotenkin parempaa kuin muut maksat - ja minulla on oma syntitaakkani tuonkin käsityksen itämisessä, vähintään yhtä suuri vastuu kuin maksan käytössä kerran viikossa. Mutta ei syy naudanmaksan suosimiseen ollut korkeampi A-vitamiinimäärä, vaan se oli peruste sille miksi naudanmaksaa voitiin käyttää grammoina vähemmän.

    Naudanmaksan painottaminen ennen possun- tai broilerinmaksaa johtuu oikeastaan kolmesta syystä:

    paremmasta saatavuudesta sianmaksa haisee enemmän koirilla on sieto-ongelmia isomman gramma-annoksen kanssa (lue: vatsa menee sekaisin)

    A-vitamiinipitoisuus on ollut vain annostelua määräävä ja pyrkimys vähäisempiin maksagrammoihin on ollut huoli koirien vatsaongelmista ja pelko omistajien luopumisesta ylipäätään maksan käytöstä oman ruokakammon takia.

    Nippeli on silloin ollut A-vitamiini, joka on peittänyt alleen sen aidon asian: maksan ravintoarvon.

    Tehokkuus vai määrä

    Olen ollut jo pitkään huolissani siitä, että noinkohan painotin aikoinaan asioita väärin. Hukkasin itse eräällä tavalla fokuksen. Naudanmaksa ei nimittäin ole paras mahdollinen. Siinä on vain eniten A-vitamiinia grammassa. Paras saattaisikin olla se, jota huonoimpana pidetään eli broilerin maksa. Syy on taas kerran määrissä.

    Jos 20 kg koiralle annettaisiin naudanmaksaa noin 4 grammaa päivässä, joka perustuu A-vitamiinin saantiin, niin siitä saataisiin esimerkiksi

    rautaa 0,3 mg (tarpeesta 3 %) tiamiinia (B1-vitamiini) 9,6 µg (tarpeesta 2,4 %)

    Jos siirryttäisiinkin käyttämään broilerin maksaa, ja noudatettaisiin nyrkkisääntöä annetaan kolme kertaa enemmän kuin naudanmaksaa saman A-vitamiinin saantiin, niin tilanne olisikin 12 grammalla:

    rautaa 1 mg (tarpeesta 10 %) tiamiinia 24 µg (tarpeesta 6 %)

    Saataisiin enemmän kaikkea muuta vain maltillisesti korkeammalla ruokamäärällä A-vitamiinin saannin pysyessä koko ajan samana.

    Broilerin maksan saantiongelmat ovat kuitenkin arkirealismia.

    Huomasitko? Puhun kokonaisuuden huomioimisesta ja miten detaljeilla eräällä tavalla häivytetään tai piilotetaan kokonaisuus. Mutta tuo esittää miksi yksityiskohtia on pakko käyttää. Ne antavat meille jonkun mittarin, jotain konkreettista mihin takertua ja käyttää. Tavoite on kuitenkin koiran ravitsemus ja terveys. Tässä kaksi erikseen nostettua nippeliä alleviivaa tavoitetta; maksaa olisi syytä käyttää enemmän.

    Kahdella nippelillä annoin selityksen sille miksi broilerinmaksa voisi olla parempi vaihtoehto (enkä sanonut vielä sanaakaan sen lievemmästä tuoksusta ja mukavammasta rakenteesta). Jos olisin selittänyt käytännön tasolla nippeleitä käyttäen ja kokonaisuus huomioiden, niin minun olisi pitänyt luetella maksan kaikki tunnetut ravintoarvot ja miten ne vaikuttavat kokonaisravitsemukseen ja terveyteen. Siihen vaaditaan kirja (kyllä, minulle on runko siihen jo olemassa eikä hajuakaan saanko sitä koskaan valmiiksi).

    Jos kuitenkin haluat nippelin, niin tässä sellainen: broilerinmaksaa maksaa kannattaa antaa 1,5 g/kg joka päivä.

    Tavoite on valinta

    Nippelit helpottavat selittämistä. Mutta on ymmärrettävä, että ne ovat esimerkkejä niistä kaikista tekijöistä, jotka tekevät sen kokonaisuuden, jonka takia maksa on terveellistä ja sitä pitäisi ehdottomasti antaa jokaiselle koiralle.

    Nippelien käytössä on selvä painotusero:

    annostellaanko maksaa vähin mahdollinen määrä, jolla saadaan riittävä A-vitamiinimäärä annostellaanko maksaa suurin mahdollinen järkevä määrä kattavammelle kokonaisuudelle

    Jos fokuksessa on A-vitamiini, niin ensimmäinen on kohdallaan. Jos tähtäimessä on maksimaalinen ravitsemuksellinen hyöty. niin jälkimmäinen on kohdallaan. Ja koira päättää kumpi tavoite on käytännön toteutuksessa oikeampi, vai onko totuus jossain siinä välissä.

    Jos jätetään pois laskuista koiramaailman aloittelijat, joille kaikki on uutta sekä ihmeellistä ja ajatuksia, väitteitä sekä faktoja tulee enemmän kuin mitä aivot pystyvät hallitsemaan, niin tyypillistä Katiskan lukijaa tuskin tarvitsee kannustaa maksan käyttöön. Siltä osin maksan käyttö esimerkkinä on ehkä samanlaista ajanhukkaa, johon olen syyllistynyt raakaruokintaluennoilla kannustaessani ihmisiä raakaruokintaan; juuri sen takiahan he ovat ylipäätään luennolle tulleet, eikä aikaa olisi pitänyt hukata motivoimalla valmiiksi motivoituneita.

    Maksa on vain esimerkki, nippeli, ja jos nyt keskityt pelkästään maksan ravintosisältöön koirasi ruokinnassa, niin olet hukkaamassa sen ajatuksen mitä yritän kiertäen kaartan postin bussilla Porin kautta herättää: ravitsemuksen tunnusluvut asettavat eräällä tavalla sen minimirajan, jonka alle ei saa mennä ja sen jälkeen on pyrittävä näkemään asiat kokonaisuuksina. Kuten että maksan arvo on enemmän kuin A-vitamiinin määrä ja kalan arvo on enemmän kuin omega-3 rasvahappojen grammat.

    Se on vaikeaa. Minulla on vahva taipumus nippeleihin, mutta se ei tule siitä, että nippeli olisi itseisarvo. Se tulee halusta ymmärtää mitä, miksi ja milloin - kuten vaikka miksi eriväristen lihojen vaihteleminen on ajanhukkaa tai miksi broilerin rintaleike kuorrutettuna rypsiöljyllä ei tee samaa asiaa kuin sikanautajauheliha, vaikka excelissä ravintokoostumus olisikin samankaltainen.

    Silti nippelin takia Suomeen juurtui ajatus antaa maksaa kerran viikossa, en minä sitä kaikesta selittelystä huolimatta kokonaisuus edellä keksinyt. Vastasin nippelikysymykseen kuinka paljon maksaa on annettava A-vitamiinin takia, ja koska se varastoituu, niin kerta viikossa annostelu riittää - hukkasin A-vitamiinidetaljiin maksan kokonaisarvon, ja ohjasin ihmisiä huonompaan tapaan käyttää maksaa.

    Olen jo pitkään ohjannut puhelinasiakkaille paljon suurempia maksamääriä kuin mitä Katiskan ohjeet neuvovat (silloin kun maksa on oleellinen asia, aina se ei ole) . Se tulee maksan suuremmasta merkityksestä kuin mitä pelkkä A-vitamiinimäärä antaisi ymmärtää. Ja koska A-vitamiinin myrkyllisyys on koirilla hyvinkin suhteellista, oikeammin täysin teoreettista, niin isommat annokset ovat turvallisia.

    On laskuja suurempaan maksan käyttöön olemassa toinenkin syy - mutta valitettavasti melkoisen nippelikeskeinen sekin.

    Maksan A-vitamiiniin perustuvassa annostelussa on käytetty Finelin arvoja. Ne ovat kuitenkin vanhoja analyysejä ja varsinkin A-vitamiinimäärä saattaa hyvinkin olla pielessä. Tanskalaiset ja ruotsalaiset ilmoittavat alempia pitoisuuksia ja siellä nautoja kuitenkin ruokitaan samalla tavalla kuin täällä. Yhdysvallatkin ilmoittaa alempia määriä, mutta heidän arvonsa tuskin ovat vertailukelpoisia - rehut ja ylipäätään lisien käyttö on tyystin erilaista.

    Tuo tarkoittaa sitä, että ehkä Katiskan jutuissakin pitäisi tarkistaa määriä.

    Hyvä ruoka, parempi terveys

    Heti kun koiralla on mitä tahansa ongelmia, niin nippelit nousevat valokeilaan. Ei, en aja nippelikeskeisyyden ongelmallisuudessa takaa huuhaamaailman "kokonaisvaltaista ajattelua", joka on käytännössä aina kokonaisvaltaista piittaamattomuutta. Tarkoitan tapaa, jossa osoitetaan yhtä ainutta tekijää, ja sanotaan sen olevan syyllinen.

    Usein todellisuus on paljon hankalampi. Kyse on aniharvoin vain yhdestä tekijästä. Yleensä tekijöitä on useita ja kun rikkinäisten osien määrä ylittää koiran sietokyvyn, niin käsissä on närästystä, iho-ongelmia kuten hiivaa, suolisto-oireita...

    Eläinlääkintä toki vaatii detaljeja. Ongelmaksi tulee niiden merkityksen ymmärtäminen ja siinä yksityiskohta jyrää nykyään liian usein kokonaisuuden. Lisääntyvissä määrin on alettu diagnosoimaan munuaisten vajaatoimintaa, jossa merkkinä on käytetty einen koholla olevaa SDMA:ta, kreaa tai ureaa. Siinä tuijotetaan matemaattista arvoa ja uskotaan, että se antaa abasoluuttisen totuuden. Unohdetaan kaikki muut tekijät, se ruuan ja koiran muodostama kokonaisuus, joka muuttaa laboratorioiden raja-arvoja. Yritetään pakottaa koira rajoihin, ei muuttaa rajoja sillon kun koira ei enää vastaakaan alunperin asetettuja parametrejä.

    Pelkästään korkeampi lihan käyttö nostaa arvoja yli ylärajan. Se on seuraus aineenvaihdunnasta ja on aidosti merkki siitä, että munuaiset tekevät mitä munuaisten kuuluu tehdä. Ei merkki sairaudesta vain siksi, että koira ei syö eikä elä kuten raja-arvojen määrittelyt olettavat.

    Eksyn hieman sivupoluille, mutta siinä ei ole mitään uutta.

    Olen pitänyt suomalaisen eläinlääkinnän suurimpina ongelmina sitä, että kympin matematiikka ylittää sosiaalisten taitojen ja pyskologisen soveltuvuuden lisäksi kyvyn ymmärtää kokonaisuuksia. Ehkä pääsyvaatimuksissa pitäisikin painottaa enemmän humanistisia aineita. Sairaudet eivät ole allekkain olevia ranskalaisia viivoja tai laboratorioanalyysejä. Työkalusta onkin tullut itseisarvo.

    Kun unohdetaan kokonaisuus, niin on helppo todeta ratagreyhoundin omistajalle, että vanha senkka arvolla 5,5 on normaali tai pelotella 2,5:llä omistajalta syöpädiagnoosilla löysät housuihin. Treenatulla ratakireällä valkosolut ovat aina alhaalla, kuten ihmisurheilijallakin, eikä se tarkoita leukemiaa siksi, että arvo on erilainen kuin liikaa painavalla laiskalla kotikoiralla. Silloin myös muiden koirien normaaliarvo tarkoittaa huippukuntoisella tulehdusta, ei terveyttä.

    Tai kun eläinlääkäri vaati samaa koiraa yön yli tehohoitoon, koska sen hematokriitti on 62. Kotikoiralla sama arvo tarkoittaa kliinistä kuivumista, mutta greyhoundilla se kertoo kovasta kunnosta ja että koira on juuri tehnyt sprinttisuorituksen. Taaskaan sama yksittäinen arvo ei ole hyödyllinen, jos ei ymmärrä sitä kokonaisuutta ja kontekstiä, josta arvo on saatu.

    Toki tässä kokonaisuuden ymmärtäminen vaatii erikoisosaamista, mutta lääketiede on erikoisosaamista. On perusvaatimus, että erikoisia asioita osataan. Jos jämähtää vain johonkin yhteen mitta-arvoon, niin taatusti epäonnistuu.

    Allergia on useimmiten silmien sulkemista kokonaisuudelta ja nippeleiltä. Otetaan keksitty syy, jolla saadaan selitettyä aivan kaiken. Entisaikoina samanlainen kaiken pahan aiheuttava yleinen selitys oli huono ilma. Vielä vanhempina aikoina sellainen oli kirous. Nyt se on koiran allergia.

    Olen jo pitkään vaatinut, että jokaiseen allergiadiagnoosiin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua hoitovirheenä. Varsinkin aina, kun diagnoosi tehdään veritestillä ruoka-aineallergiaksi ja mukana on varastopunkki - ja lääkkeeksi määrätään huijaus, jota myös anallergeniciksi tai hypo-ruuaksi kutsutaan. Mutta tuossa ei ole enää kysymys nippeleistä ja kokonaisuuksista, vaan ollaan ammattitaidottomuudessa, virheissä ja valehtelussa.

    Funktionaaliset eläinlääkäriruuat: Onko terveysväitteille katetta?

    Nippelien ylivalta ruokinnassa liittyy aina sairauksiin ja mitä yritetään hoidossa tehdä. Useimmille tuttu esimerkki on hiilihydraatit ja hiiva - jos ruuassa on hiilihydraatteja, niin se ruokkii hiivaa. Väite pitää ja ei pidä paikkaansa. Sulamaton hiilihydraatti saattaa ruokkia hiivaa, koska se toimii elatuspohjana paksusuolen bakteereille. Sulava hiilihydraatti ei vaikuta mitenkään hiivaan, painoon kylläkin koiran lihotessa.

    Kuivamuonan maissiin on helppo takertua, mutta mitä tehdään raakaruokitulle, joka ei saa hiilihydraatteja, ja kärsii yhtä lailla hiivasta tai suolisto-ongelmista?

    Allergia on nippeliä pahimmillaan

    Allergiaväitteissä nippeliteoriaan takerrutaan koko ajan. Milloin koira on allerginen viljoille, milloin herneelle, milloin jokaiselle mahdolliselle lihalle. Uusin villitys on olla allerginen kananrasvalle, kalaöljylle allergisuus alkaa olla jo eilisen juttuja - kummallekaan ei kylläkään olla allergisia. Koskaan.

    Kuivamuonat ovat kokonaisuus, jonka koostumusta ei tiedetä. On täydellistä ajanhukkaa osoittaa sieltä vaikka kana ja sanoa, että tuo on syyllinen. Tai vehnä. Toki ne voivat olla ongelma, mutta ei sitä tuolla tavalla tiedetä. Syy on se, että ei tiedetä mitä se kanaksi tai vehnäksi kutsuttu ylipäätään on. Ne eivät ole koskaan samaa kuin kaupasta ostettu grillattu broileri tai kaapista löytyvä vehnäjauhoa. Ne ovat ruokana ja ruuan koostumukseltaan täysin erilaisia.

    Puhumattakaan mitä ne ruuan muut osat ovat.

    Aivan samalla tavalla kuin mitä sulamaton hiilihydraatti vaikuttaa paksusuolen bakteerikantaan, niin vaikuttavat kaikki muutkin. Jokainen niistä, proteiinit, rasvat ja ylipäätään sulamaton ruoka, vaikuttaa eri tavalla, mutta lopputulos on aina samanlainen. Hiivaa tai suolisto-oireita, niitä joita myös allergioiksi kutsutaan.

    Jopa ruuan kalsiumpitoisuus aiheuttaa täysin vastaavia ongelmia, vaikka kalsiumille ei taatusti olla allergisia. Syy on silloin kalsiumin lähteessä ja miten se vaikuttaa esimerkiksi ruuan sulavuuteen vatsassa, joka vaikuttaa suoliston terveyteen, joka vaikuttaa bakteerikantaan, joka voi oirella vaikka sitten ripulina tai hiivana.

    Jos joku nyt luulee, että raakaruokinnassa on asiat paremmin, niin valmistusaineiden suhteen ei ole. Ei kukaan tiedä mitä ruhonosia ruuassa on. Plus kun katsotaan käytännössä minkä tahansa lihatuotteen tuoteselostetta, niin siinä tuppaa olemaan yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin kuivamuonissakin. Niitä ei vain kyseenalaisteta samalla tavalla kuin kuivamuonissa.

    Siksi on niin oleellista suhtautua ruokaan kokonaisuutena. Pakettina, jonka osasiin ei voida vaikuttaa. Samasta syystä ruoka myös vaikuttaa vatsassa kokonaisuutena, ei omina osasinaan.

    Tuo tuo mukanaan esimerkiksi eliminaatiodieetin hyödyttömyyden. Siinä on tavoitteena yrittää keksiä erillisillä nippeleillä selitystä sille, että aivan erilainen kokonaisuus, josta taasen otetaan yksi nippeli, on aiheuttanut koiralle ongelmia.

    Koiran oman terveyden suhteen eliminaatio on aina riski, jopa uhka. Fokus ei ole yrittää selittää, että valmistajan X tekemä keuhkoa ja rustoa sisältämä yhden proteiinin lihatuote (ihan oikeasti, siinä on kymmeniä erilaisia proteiineja) ei toimi koiralle - se tiedetään jo koiran historian myötä. Fokus on saada koiralle ruokavalio, jolla se pystyy elämään loppuikänsä. Sitä eliminaatio ei tarjoa. Se ei tarjoa edes eväitä siihen.

    Silloin eliminaatio itsessään on nippeli, detalji, jonka kanssa hukataan kokonaisuus: ruokakipon sisältö.

    Kuivamuonilla ei voi tehdä minkäänlaista eliminaatiota. Ne ovat vain kokeiluja yhdellä ruualla. Samoja kokeiluja, joita jokainen ongelmallisen koiran omistaja on jo tehnyt lukuisia ennen saapumistaan eläinlääkärin vastaanotolle. Kun eläinlääkäri mainitseekin sanan eliminaatio myymiensä hypo-ruokien yhteydessä, niin pitäisi alkaa arvuuttelemaan, että onko kyseessä hoitovirhe vai kuluttajansuojaongelma, vai molemmat.

    Tämä on tällä hetkellä todella suuri ongelma. Väitän, ilman näyttöä, että jos nyt pengottaisiin eläinlääkäriasemien potilastiedot, niin suolisto- ja iho-ongelmaisista 60 % on diagnosoitu allergikoiksi ja 30 % IBD-tyyppiksiksi, ja noissa koirissa 95 prosentille suositeltu hoito on aseman myymä hypo-ruoka yhdessä eliminaatioväitteen kanssa. Onneksi osaa saa myös edes jonkun lääkityksenkin.

    Koira ruokaa varten

    Ylipäätään asetelma detalji vastaan kokonaisuus on hieman abstrakti asia. Tai asennekysymys. Mitä kukakin sitten kokee nippeliksi. Yleisin väitehän lihapohjaista ruokintaa (jota myös raakaruokinnaksi kutsutaan) vastaan on nimenomaan nippeleihin keskittyminen.

    On turhaa nippeliä laskea sinkin tai D-vitamiinin annostus, koska ei laske omia syömisiäänkään (paitsi bikinikauden ollessa nurkan takana) ja ruuasta saa kaiken jopa miettimättä mitä ruoka on. Maksan tai munuaistenkin miettiminen on turhaa nippeliä, koska ruuasta saa kaiken, riippumatta mitä ruoka on ja piittaamatta, että myös maksa ja munuaiset ovat sitä ruokaa. Silloin ei kylläkään olla enää missään muualla kuin pahasti eksyksissä.

    Kokonaisuus ollaan aina hukattu siinä vaiheessa, kun halutaan ehdottomasti tehdä jotain. Ruokinnan täytyy olla raakaa tai sen täytyy ehdottomasti olla kuivamuonaa. Silloin omistaja keskittyy yhteen nippeliin, tässä ruokintatyyliin, omien halujensa takia. Usein väitetään, että halun perustana on koira, mutta ei ole. Halun perustana on silloin illuusio raakaruokinnan automaattisesta terveellisyydestä tai halu päästä mahdollisimman helpolla.

    Jos koira on terve, niin silloin voidaan mennä omistajan halu edellä. Jos koira on sairas tai sillä on ongelmia, niin on aivan yhdentekevää mitä omistajaa haluaa. Silloin täytyy tehdä se mitä koira tarvitsee. Halu ja tarve ovat kaksi eri asiaa, vaikka usein niiden kuvitellaan olevan sama asia.

    Kampaajalla voidaan maksavan asiakkaan ominaisuudessa vaatia jotain määrättyä kampausta (edellytyksellä, että ei ole aiemmin polttanut hiuksiaan permanenteilla ja kotiblondauksilla). Kun käsissä on ongelma, jota ei osata ratkaista ja tarvitaan apua, niin on täysin kestämätöntä sanella millaisen ratkaisun haluaa. Kun ei alunperin ole osannut ratkaista ongelmaa, niin mistä kumpuaa käsitys, että oma osaaminen riittää päättämään mikä apu on kelvollista?

    Olen aika ajoin sanonut asiakkaille, että ei minulle makseta siitä, että kerron mitä he haluavat kuulla. Minulle maksetaan siitä, että kerron mitä heidän täytyy kuulla.

    Ihmiset eivät pidä väitteestä, että suurin osa ei ruoki koiriaan sen mukaan mitä koira tarvitsee tai edes mitä sille olisi hyvä syöttää. Ihmisten ruokintavalintojen perusteena on turhan usein sosiaalinen hyväksyntä. Sen takia Facebookin ryhmien keskusteluissa niin usein innostutaan mistä tahansa, kunhan joku täysin randomi ja tuntematon henkilö vain sanoo jonkun olevan hyvää. Ei siihen muuta tarvita: "meillä tämä on toiminut aivan mahtavasti ja Rekkukin tykkää".

    Uhraa vapaa-aikaasi verkkoluentoon Ruokinnan idea. Siinä on selitetty miksi ihmiset tekevät ruokintapäätöksiä.

    Kun kysytään, niin koiran kanssa on olemassa jokin ratkaistava asia. Pennun ruokinta on tyypillinen esimerkki.

    On olemassa saatu sääntö. Joko kasvattajalta tai sitten omasta live- tai some-lähipiiristä: pentu on ruokittava kolme kertaa päivässä. Pentu alkaakin syömään huonosti, jonka takia aletaan säätämään ruokaa milloin milläkin kikka kolmosella, että saataisiin penneli syömään kolmasti.

    Ruokintakertojen määrä on silloin se nippeli, joka estää näkemästä kokonaisuuden. Kokonaisuus, oikeammin fokus, on tällä kertaa pennun ruokinnan tarkoituksenmukaisuus. Ei pyrkimys saa olla jonkun mielipide ruuan tarjoamiskerroista. Pyrkimys täytyy olla saada pennulle riittävästi ruokaa. Toteutus täytyy silloin olla tavoitteelle tarkoituksenmukainen.

    Tiedän erittäin hyvin, että pennun omistaja on huolissaan. Hänelle on sanottu, että ruokaa on syötävä määrätty määrä kolmesti päivässä, tai tapahtuu pahoja asioita. Ei omistajan fokus ole silloin kadoksissa, koska hän ei tiedä eikä osaa. Sen sijaan neuvojien fokus on jossain muualla kuin siinä pennussa - ja lähtökohta on, että jos kokee voivansa neuvoa, niin myös tietää.

    Ongelma on siinä, että yritetään pakottaa pentukoira ruokintaan. Asian pitäisi olla juurikin päinvastoin. Ruoka tehdään koiralle. Silloin ratkaisu on hyvin simppeli. Ruokitaan vain kaksi kertaa päivässä. Tai kerran. Ja kysytään sellaisilta, jotka tietävät, että saahan pentu silloin riittävästi kaikkea tarvitsemaansa - nukkuu paremmin, kun ei murehdi.

    Pennun ruokinta ja kasvu

    Koira ei syö ruokintakertoja. Koira syö ruokaa. Tuohon toteamukseen voidaan sijoittaa oikeastaan mikä tahansa ja aina se pitää paikkaansa. Tärkeää ei ole mitä tekee tai miten tekee. Tärkeää on vain se mitä teolla saavutetaan. Kyllä, olen usein pragmaatikko.

    Soveltamisen taika

    Tiedetään mihin pitää pyrkiä. Tiedetään myös asioiden tärkeysjärjestys. Tiedetään, että toteutustapoja on useita. Siitä seuraa automaattisesti vapaus soveltaa. Minä sanoisin jopa, että siitä seuraa pakko soveltaa.

    Jokainen, joka kouluttaa koiria tietää, että työkaluja täytyy soveltaa. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ja kolmannelle täytyy keksiä jotain aivan uutta.

    Siksi yksikään koulutusmetodi, joka on sidottu sääntöihin ja toimintamalleihin, ei ole koskaan toimiva tapa - kannattaa ymmärtää, että tiukat säännöt on tehty tuotteistamista varten, ei koiria varten. Kun on sopivat hienolta kuulostavat teesit ja mielellään joku muista poikkeava nippeli tai vipstaaki, niin asia on helpompi paketoida ja myydä. Eivät ne ® ja ™ merkit tyhjän takia ilmesty metodin nimeen.

    Täysin sama pätee ruokintaan. Silti ihmiset ovat kautta aikain sitoneet kätensä säännöillä ja ehdottomuuksilla. Kun samaan palettiin ynnätään vielä taikausko ja vedätys, niin ollaan siinä jamassa missä barf oli - aikakauden pahin ruokintavirhe.

    Ruokaa ja ruokintaa saa sekä täytyy soveltaa. Se ei tarkoita sitä, että ehdottomasti pitää keksiä pyörä uudestaan, mutta jos jokin modifikaatio toimii paremmin, niin asioita saa muuttaa.

    On vain kaksi ehdotonta sääntöä:

    ruuasta saa vain sen mitä ruuassa on ruuasta on saatava se mitä koira tarvitsee

    Ensimmäinen kohta tarkoittaa yleensä jotain eteeristä taikauskoa ja maailmankaikkeuden värähtelyä. Valitettavasti se myös tarkoittaa tässä kurjassa arkimaailmassa, että ruokien ja lisäravinteiden myyjät valehtelevat. Esimerkkejä löytyy liikaa lueteltavaksi, joten vastuu on sinulla: opettele, äläkä usko väitteitä vain siksi, että väittäjä haluaa sinulta rahaa. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että sinun on tiedettävä, että raejuustosta ei saa energiaa eikä piimästä kalsiumia koiralle merkityksellisiä määriä. Tai että mädäntyvä ruoka ei ole jotenkin terveellistä. Tai että kasvien entsyymit eivät pysty toimimaan muissa eliöissä kuin aiheuttamassa myrkytyksiä.

    Toinen kohta on vielä vaikeampi, ja sen soveltaminen vaatii osaamista enemmän kuin mitä tavallisen koiranomistajan kuuluu tietää ja osata. Joten käytä hyödyksesi meitä, joiden kuuluu osata. Silti on hyvä olla hieman hajulla siitä mistä on kyse.

    Koiran tarpeet ovat eräällä tavalla keskiarvoisia saanteja, jotka peruslaiskan perusterveen perusaikuisen on saatava, että se pysyisi terveenä. Tai ainakaan ei saisi pahoja puutoksia. Joten kun jutuissa puhutaan koirien tarpeista, niin niillä tarkoitetaan aina tervettä tavallista kotikoiraa. Asia mutkistuu lisää, koska tarpeet myös edellyttävät, että koira syö kuivamuonaa.

    Kuivamuonan takia esimerkiksi proteiinien tarve, noin 5 g/kgME, ei pidä paikkaansa raakaruokinnassa. Tuo määrä pitää sisällään myös kasvisvalkuaista, jota on syötävä lihaproteiinia enemmän, koska se on laadullisesti huonompaa. Silloin lihapohjaisella ruokinnalla olevan tarve on alempi, koska se saa vähemmästä määrästä enemmän ja parempaa.

    Sama pätee energiansaantiin, joka on suositusten mukaan jotain 350 - 550 kJ/kgME välillä tavallisilla koirilla tavallisissa olosuhteissa. Sekin perustuu kuivamuoniin ja olettaa, että ruuassa on noin 4o % hiilihydraattia. Raakaruokinnassa hiilihydraattia ei ole, joten ruokamäärää ei voida koostaa tuolla tarvekaavalla.

    Molemmat arvot ovat myös sellaisia, joissa nippeli peittää koko todellisen kokonaisuuden. Ei koiran proteiinin tarvetta voi koskaan laskea. Se arvataan, jos joku numeraalinen arvo on pakko saada. Normaalilla ruokinnalla proteiinien saanti täyttyy ilman laskujakin ja jos koiralle jostain syystä tulee proteiinien vajeen oireita - esimerkiksi kuollut turkki ja hilseilevä iho - niin proteiinien laatua ja määrää on muutettava aivan riippumatta mitä tarvelasku sanoo.

    Sama asia energian kanssa. Jos koira lihoo, niin se saa liikaa kaloreita. Jos laihtuu, niin liian vähän. On totaalisen yhdentekevää mitä laskenta sanoo.

    Koiran kalsiumin tarve on 130 mg/kgME ja siihen lasketaan usein 50 % - 100 % imeytymisvara. Aidosti tuo tarkoittaa, että halutaan taata, että koiralla on varmasti riittävästi kalsiumia ruuassaan lihaksistoa ja luustoa varten, vaikka mikä olisi ja D-vitamiinia ei saataisi. Yliannos ei ole ongelma, koska se kerätään kakkapusseihin.

    Mutta jos koiralle kalsium on ongelma, vaikka närästyksen takia, niin tuo määrä pahentaa oireita. Silloin on tiedettävä, että 130 mg sääntö on jo itsessään yliannoksen puolella ja oletus on, että D-vitamiinia ei käytetä. Mutta koska koiralle annetaan D-vitamiinia riittävästi, niin kalsiumin määrää voidaan laskea reippaastikin, koska D-vitamiini tehostaa imeytymistä.

    Koiran sinkin tarve on 2 mg/kgME ja se riittää perusimmuniteettiin ja uroksen sperman valmistamiseen.

    Jos käsissä on koira, jolla on selvät sinkin vajeen oireet, mm. heikkoa turkinkasvua, niin sinkin määrää on lisättävä, koska kuivamuonien heikosti imeytyvät grammat eivät riitä. Tai jos koira ei voi vatsaongelmien takia syödä sinkkiä, niin annetaan vähemmän, koska tiedetään alemmankin määrän pitävän koiran hengissä.

    On siis tiedettävä nippeli. Mutta on myös ymmärrettävä mitä se tarkoittaa ja miten se suhtautuu kokonaisuuteen, jota myös kokonaisravitsemukseksi kutsutaan. Samaten on myös tajuttava mikä on tarkoituksenmukaista juuri sille koiralle.

    Oikeaa suurpiirteisyyttä

    Vanhan ja lähes kuolleen barffin yksi perusväittämä oli, että ainoastaan pitkän aikavälin ravintoaineiden saannilla on merkitystä, ei päivittäisellä. Väite on idioottimainen, koska suurimman osan ravintoaineiden saanti ja kulutus on nimenomaan päivittäistä. Helposti varastoituvat A-vitamiini tai D-vitamiini ovat poikkeuksia, paitsi että barffaajat ottivat A-vitamiinin usein porkkanasta, jonka beeta-karoteeni ei varastoidu ja luulivat D-vitamiinin saatavan auringosta tai turkkia nuolemalla, joista kumpikaan ei pidä paikkaansa.

    Samaten myös määrien suhteen hyvin vähän käytettävät B12-vitamiini tai jodi ovat aika yksinäisiä poikkeuksia.

    Aidosti pitkän aikavälin saanti pätee vain kahden ravintoaineen suhteen. Kalsiumia ei tarvita koko ajan, koska aina voidaan purkaa luustoa (tosin, barffaajien syöttämillä luumäärillä tuo ei tullut koskaan vastaan ja siinä pitikin paradoksaalisesti saada joka päivä).

    Myöskään kaloreita ei tarvita joka päivä, jos läskiä on riittävästi. Mutta yleensä moinen energiavaje ei liity ruokaan, vaan että ei anneta ruokaa.

    Eivät barffajat aivan totaalisen väärässä olleet. Jos asia ilmoitettaisiin, että aivan joka päivä ei tarvitse syödä terveellisesti, vaan riittää, että syö useimmiten oikein, niin asia muuttuu. Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että voi pitää paastopäivän, jos siihen on tarvetta. Tai voi antaa pitsaperjantain nimissä koiralle broilerin koipireisiä. Tai pitää maksalaatikkopäivän karkkipäivälauantaina.

    Silloin voi työntää syrjään nippelit, hetkeksi, ja harrastaa tarkoituksenmukaista ruokintaa - oikeammin, yhtä sen muunnoksista. Silloin koipireisipäivä ei palvele kalsiumin saantia, vaikka toki sitäkin saadaan, vaan hoidetaan hampaita ja koiran korvienväliä: annetaan sille jotain hauskaa syötävää.

    Samaan tarkoituksenmukaisuuteen kuuluu asioiden priorisoiminen. Meille oli syntymässä parin päivän sisään pentue. Narttu lopetti syömisen. Silloin ei mietitä montako milligrammaa se saa E-vitamiinia tai mikä on ruuan proteiinien aminohappojen laatu. Ainoat asiat, joilla on merkitystä, on saada ylipäätään jotain ruokaa sisälle antamaan kaloreita ja mielellään myös hieman kalsiumia.

    Yhtenä päivänä narttu söi grillimakkaraa (kyllä, grillattuna) ja pötkön maksamakkaraa höystettynä glukoosisiirapilla. Grillimakkara huijasi koiraan kalkkitabletin ja maksamakkara D-vitamiinin. Seuraavaksi meni einesmaksalaatikko, tilkka öljyä, piimää ja nakki.

    Vaikka ruoka kuulostaa epäterveelliseltä, niin itseasiassa se ei sitä ole. Ei se kaikki säännöt täyttävää ole, mutta se on tarkoituksenmukaista ruokaa, joka antaa sen mitä juuri sillä hetkellä tarvittiin.

    Nippelin tarkoitus

    Yksityiskohtia tarvitaan. Jos ne unohtaa, niin menee aivan yhtä pahasti pieleen kuin jos ei muuta huomioisikaan. Olen joskus kiukutellut NRC-uskovaisista, jotka kuvittelevat ruuan ja ravitsemuksen olevan yhtä kuin NRC:n saantitaulukot. He eivät enää erota yksityiskohtia kokonaisuudesta.

    Pienimmät tekijät määräävät pohjan, tai kehikon, jossa toimitaan. Ja toiminnan fokus täytyy olla koira. Siis aidosti, ei vain puheissa ja väitteissä. Kun nuo saa jollain tapaa balanssiin, niin alkaa olla aika vahva tekijä. Olen tuntenut pari sellaista, joilla on lähes intuitiivinen kyky rakentaa koiralleen paras mahdollinen ruokinta helpoimmalla mahdollisella tavalla, ja kadehdin heitä - en aina, mutta välillä ja yleensä silloin, kun sorrun kolmannen pallin syndroomaan eli ajattelemaan asioita liian vaikeasti mutkan kautta.

    Aidostihan kyse on paljon monimutkaisemmasta verkosta. Pitää osata perusta, se nippeli. Sitten pitäisi osata soveltaa niitä niin, että saavuttaa halutun lopputuloksen järkevimmällä toteutuksella. Ja sitten pitäisi vielä ymmärtää miten kaikki eri asiat kytkeytyvät toisiinsa. Hyvä puoli on siinä, että ei tämä ole koiranruokintakeskeinen asia. Se pätee aivan kaikkeen, minä vain satun olemaan kiinnostuneempi koirien ravitsemuksesta kuin kaikesta - vaikka on se kaikkikin mielenkiintoista. 42 ja silleen.

    Olen puhunut aiheesta ennenkin, ehkä hieman toisessa kontekstissä: Podcast 118: Perusta aina ennen nippeliä

     

     

     

     

     

  • Urheileva koira ja palauttaminen

    Urheileva koira ja palauttaminen

    · Katiska

    Usein ajatellaan, että treeni on tärkein osa-alue lihaskunnon ja varsinkin lihashuollon suhteen. Tai valokeilaan nostetaan lämmittäminen. Aidosti tärkein lihashuollollinen tehtävä, joka myös vahvimmin kehittää lihaksistoa, on oikein tehty palauttaminen (huomioimatta hierontaa ja muuta varsinaista lihashuoltoa). Oli kyse sitten agility, PK, vinttikoira- tai vaikkapa tokoharrastajasta - muitakaan koiraharrastuslajeja unohtamatta - niin omistajan on tehtävä suorituksen jälkeen palauttaminen oikein. Sillä turvataan koiran terveys! Urheileva koira ja palauttaminen on yhtälö, jolla estetään ylirasitus ja pidetään haluttu: rasitus.

    Lyhyesti kiteytettynä luentosarjan tärkeimmät kohdat ovat

    miksi palautetaan miten palautetaan milloin palautetaan

    Luento on suunnattu jokaiselle, jonka koira liikkuu paljon, ahkerasti ja voimalla. Asiasisältö perustuu anaerobiseen suoritukseen, koska sprintti- ja voimatyyppinen rasitus aiheuttaa tarpeen palauttamiseen. Sen sijaan tasaisesti kulkevat, vaikkapa ajokoirat tai valjakot, eivät aerobisen rasituksen takia tarvitse läheskään vastaavaa panostusta. Niille riittää yleensä rasvainen ruoka ja lepo. Metsäkoirien suhteen on mietittävä miten ne voimaa joutuvat käyttämään, kun pohditaan palautumisen ja palauttamisen tarpeellisuutta. Luolakoirat tekevät erittäinkin vahvan aerobisen suorituksen, kuten myös aika ajoin vedestä noutavat. Sen sijaan seisovat kanalintukoirat harvemmin siirtyvät anaerobisen suorituksen puolelle.

    Palauttamisen merkityksen ymmärtäminen edellyttää myös lihas- ja voimatreenauksen perusteiden kertaamista. Luento ei ole varsinainen treenikoulutus, mutta käymme läpi myös perusteita

    miksi treenataan, mitä treenissä tapahtuu ja mitä on ylirasitusLuennon tekninen rakenne

    Kurssi rakentuu diaesityksestä rakennettuun selostettuun videoon. Esityksen pohjana käytetyn diaston saat ladattua PDF-tiedostona tästä:

     

    Jos tutustut siihen heti, niin muista, että puhuttuna tulee enemmän tietoa kuin mitä kalvoihin on pääkohdillaan mahdutettu.

    Jokaiseen oppituntiin on videon yhteyteen koottu lyhyesti tärkeimmät pääkohdat, joita videossa käsitellään. Tällä luennolla ei tarvitse keskittyä tekstiin, vaan voit kuunnella sitä vaikka taustalla tehdessäsi samalla koirien lihashuoltoa. Yritä kuitenkin löytää aikaa lukea kirjallisetkin koosteet, sillä ne auttavat hahmottamaan kokonaisuutta.

    Voit myös tutustua erikseen koottuun kokoelmaan luennon aiheita syventäviä artikkeleita. Olet ehkä lukenut ne jo Katiskasta, mutta ne kannattaa silti kerrata. Artikkeleissa on paljon palautumiseen liittyvää materiaalia, jota ei ole käsitelty luennolla.

    Koko luento kerralla?

    Voit katsoa koko luennon yhtenä videona jos haluat. Vilkaise kuitenkin myös tekstit.

    https://www.youtube.com/watch?v=y5w9tu4m9Dg

    Esittely ja luennon intro Kuka on Jakke Lehtonen Mistä luennolla on kyseDiat 1- 4

    https://www.youtube.com/watch?v=oMd3tGwP4gM

     

    Yleisesti: Koira ja rasitus

    Palautus (ja palauttaminen) tarkoittaa koiran elimistön ja sitä myöten myös luonnollisesti lihaksiston toipumista rasituksen aiheuttamista ongelmista. Siksi on ymmärrettävä mitä rasitus tarkoittaa ja mitä se aiheuttaa, koska se perustaa sekä selittää palauttamisen idean ja työkalut.

    Tärkein oppi lienee kuitenkin se, että treeniä - jonka olennainen osa palauttaminen on - tehdään siksi, että koira kestää harrastuksen terveenä ja elää vanhaksi. Ei siksi, että oltaisiin nopeampia, ketterämpiä tai kestävämpiä. Ne tulevat kaupan päälle.

    Oppitunnilla käsitellään mm. anaerobisen ja aerobisen rasituksen pääerot.

    Anaerobisessa energia tuotetaan solun omista varastoista, mm. sokerien avulla, eikä prosessissa käytetä happea. Anaerobinen tuottaa nopeasti suuren määrän voimaa, mutta samalla siitä syntyy paljon kuonaa kuten maitohappoa. Myös elimistön happamuus nousee, joka estää lihaksiston toipumista työstä. Koska energian "polttoaine" on solutasolta lähtöisin, niin varastot hupenevat nopeasti, eikä rasitus laihduta. Samasta syystä anaerobinen rasitus ei käytännössä nosta päivän kokonaisenergian (eli ruokamäärän) tarvetta. Aerobisessa energia tuotetaan rasvan avulla käyttämällä happea prosessissa, eikä se tuota suuremmin kuona-aineita elimistöön. Aerobinen energiantuotto antaa tasaista pitkäkestoista energiaa ja siksi se soveltuu tasaiseen pitkäkestoiseen suoritukseen. Energiaksi poltettava rasva otetaan kehon rasvavarastoista, siis läskistä. Siksi tasaisella vauhdilla tehty pitkä liikunta laihduttaa ja myös nostaa päivän energiantarvetta, jolloin on annetta enemmän tai rasvaisempaa ruokaa

    Huomaa: treenauksessa on harjoitettava elimistöä käyttämään sitä energiantuottotapaa, jota käytetään harrastuksessa/kilpailuissa. Valjakko ei siis hyödy lyhyistä täysivauhtisista spurteista, eikä sprintteri pitkistä polkupyörälenkeistä

    Superkompensaatio (ylikorjautuminen) on vaikea termi, mutta idealtaan kuitenkin kohtuullisen helppo. Rasitus aiheuttaa vammoja lihaksiin, luustoon ja niveliin - aina ja poikkeuksetta. Se, mitä ajatellaan koiran kunnon tai voiman paranemisena, on itseasiassa elimistön puolustusreaktio rasitusta vastaan, jotta se kestäisi paremmin tulevat rasitukset. Tämä kehittyminen tapahtuu vain jos rasitus on säännöllistä, mutta ei kuitenkaan keskeytymätöntä ja jatkuvaa. Tarvitaan lepoa elimistön toipumiseen. Superkompensaatiossa oleellisinta on ymmärtää sen olevan ikkuna, aikajakso, jolloin keho pystyy kehittymään levon ja rasituksen rytmityksessä..

    Diat 5 - 13

    https://www.youtube.com/watch?v=qNBKtVqCPC8

     

    Superkompensaatio

    Superkompensaatio on se miten lihaksisto, luusto, nivelet ja koko elimistö rakentaa itseään rasituksen jälkeen. Lihasvoiman- ja kunnon parantuminen on suorareaktio rasitusta vastaan. Kun tehdään vahvempaa lisää, niin jaksetaan paremmin seuraavalla kerralla.

    Superskompensaatio rakentuu kolmeen tai neljään vaiheeseen:

    purku eli katabolia; rasituksessa käytetään energiavarastot ja rikotaan lihassoluja palautuminen eli anabolia ja sen alku; palautetaan energiavarastot ja korjataan rikki mennyt uuden rakentaminen eli anabolian jatkuminen; rakennetaan enemmän esim. lihaksisto, kuin mitä oli ennen rasitusta jos uutta rasitusta ei tule riittävän nopeasti, niin tulee neljäs vaihe: palautuminen alkuun - kunto ja voima ei vahvistu, vaan palataan samaan tilaan kuin mikä oli ykkösvaiheen alussa

     

    https://www.youtube.com/watch?v=5nqr2jydzlg

     

    Palauttaminen aloitetaan ennen rasitusta

    Palauttamista ei ole vain tilkka juomaa ja kävelylenkki rasituksen jälkeen. Palautuminen on olennainen osa treenausta ja se aloitetaan ennen rasitusta, ja sitä jatketaan työn jälkeen.

    Ennen rasitusta valmistetaan elimistö rasitukseen; varmistetaan, etteä kehon varastot ovat täynnä ja valmiina käyttöön välittömästi kun rasitus loppuu. Rasituksen jälkeen varmistetaan, että elimistö saa tarvitsemiaan tarpeita ja työkaluja keskeytyksettä samalla avustaen kehon luonnollisia "toipumisreaktioita".

    Palauttaminen on kokonaispaketti, joka pitää sisällään

    koiran ruokinnan, käytetyt lisäravinteet, treenin sekä lihashuollon.

    Palauttamisessa silti yleensä keskitytään välittömiin toimiin rasituksen jälkeen, koska ne ovat selvärajaisia ja helposti selitettäviä sekä toteutettavia asioita.

    Valmistautuminen rasitukseen avustaa palautumisessa, jonka takia koira kykenee paremmin työhönsä pitkällä aikavälillä, mutta se myös hidastaa väsymistä. Väsyneellä koiralla kärsii koordinaatio ja lihashallinta, joka altistaa loukkaantumisille. Lisäksi koiran tottelevaisuus, motivaamtio ja ohjattavuus kärsii. Motivointikeinojen miettiminen on turhaa, jos syy on koiran väsymisessä - toki väsyminen voi johtua myös ylipäätään riittämättömästä lihastreenistä.

    Diat 14 - 27

    https://www.youtube.com/watch?v=LHOE8qd4N28

     

    Koiran palautuminen kilpailusta ja rasituksesta

    Rasituksen jälkeen tehtävä palauttaminen on helppoa ja yksinkertaista.

    Lyhyt kävelylenkki hieman normaalia käyntiä nopeammin Juotetaan viileällä/kylmällä vedellä. Lyhyt lepo, enintään tunti. Lyhyt kävelylenkki. Palautumisjuoma Lepo tai kotiin

    Tarkoitus on aloittaa

    tehokkaasti maitohapon poistaminen elimistöstä, aloittaa nesteytys, jäähdyttää elimistön ylilämpö, neutralisoida happamuus antaa keholle korjaustarvikkeet

    Kyse on siis katabolian (elimistön purkamisesta) pysäyttämisestä ja anabolian (elimistön rakentamiseen) aloittamisesta.

    Illalla palautusta jatketaan normaalilla ruualla, johon on lisätty tarvittavat lisät. Vapaa rauhallinen liikkuminen ennen yölepoa on tehokasta palauttavaa liikuntaa, joka poistaa lihaksista maitohappoa ja muuta kuonaa. Rasituksesta seuraavat 48 tuntia ovat oleellisia anabolialle ja ensimmäiset 12 - 24 tuntia ovat tärkeimmät palauttamiseen.

    Diat 28 - 34

    https://www.youtube.com/watch?v=LhekFdrttfc

     

    Koiran ongelmat rasituksessa ja palautumisessa

    Osa ylirasitusoireista liittyvät puutteelliseen palauttamiseen. Toki taustalla on usein muitakin tekijöitä, mutta lopputuloksena ne estävät palautumisen osittain tai kokonaan. Lisäksi ongelmat vaikuttavat myös siihen, mitä palauttamisen yhteydessä on tehtävä, vaikkakin siinä vaiheessa ollaan jo siirrytty palauttamisesta hoidon puolelle.

    Koska palauttaminen toimena on laajempi asiayhteys kuin pelkästään rasituksen jälkeen tehtävät toimet, niin epäonnistuminen valmistautumisessa kumuloituu rasituksen kanssa sellaisen rajan yli, että koira käytännössä sairastuu. Lievemmillään moiset "vain" heikentävät suorituskykyä.

    Luennolla kerrataan mitä tarkoittaa

    wash-out hidas palautuminen kramppi revähdys DOMS ylikunto

    Palauttamiseen kuuluu myös koiran tarkistaminen loukkaantumisten ja lihasongelmien suhteet. Varsinainen koiran tarkastus toimenpiteenä kuuluu toisen luennon aihealueeseen, mutta aihetta käsitellään periaatteellisella tasolla: miksi se on ehdottomasti tehtävä.

    Diat 35 - 46

    https://www.youtube.com/watch?v=40NvyAa9jL4

     

    Lopuksi koiran palautumisesta

    Jos etsii motivaatiota tehdä palauttaminen kaikessa laajuudessaan - joka esiintyy yleensä väitteenä hyödyttömyydestä yhden tai useamman osa-alueen kohdalla - niin lopuksi kannattaa miettiä muutamaa kohtaa:

    haluatko antaa kanssakilpailijoille tasoitusta haluatko vähentää eläinlääkäri- ja hierojakuluja

    Asiat voidaan totetuttaa monella eri tavalla, kunhan päämäärä on aina sama (sekä toteuttaminen palvelee aidosti haluttua päämäärää, ei kuvitella). Usein kuulee väitettävän, että ei ole olemassa yhtä tai ainoaa oikeaa asiaa. Tuo pätee huomattavan harvoin. Fakta on oikein, sinne vieviä teitä on useita. Tämä ero on sisäistettävä.

    Greyhound racingissä on eräs väittämä. Sen mukaan menestynein treenari ei ole se, joka tekee oikein, vaan joka välttää eniten virheitä. Tuo väittämä pitää vuosi vuoden jälkeen paikkaansa. Se myös kaikessa karuudessaan selittää miksi jollakulla on vuodesta toiseen huono onnea, jollain toisella näyttäisi rouva Fortuna olevan aina selän takana.

    Diat 47 - 50

    https://www.youtube.com/watch?v=ZCJyTL0nslY

     

    Tarvitsetko lisää apua?

    Jos sinulle tulee luennon aikana sellainen tunne, että tarvitset enemmän apua, niin hyödynnä puhelinaikaa. Silloin keskitytään sinun ongelmiisi ja kysymyksiisi sinun tarvitsemillasi avuilla ja neuvoilla. Anna ammattilaisen auttaa.

     

     

  • Saknas det avsnitt?

    Klicka här för att uppdatera flödet manuellt.

  • Agility ja koiran lihaksisto

    Agility ja koiran lihaksisto

    · Katiska

    Agility fyysisyytensä ja nopeutensa vuoksi asettaa kovia vaatimuksia. Koiran elimistö ja lihaksisto joutuvat kovaan rasitukseen. Aivan kuten kaikessa työssä. Koska suoritus perustuu sarjaan nopeita kiihdytyksiä ja voimaa vaativaa vartalonhallintaa, niin lihaksistolle agility on kohtuullisen rankka koetus. Koiran rasitus on suurempaa kuin omistajat monasti ymmärtävätkään. Rasitus itsessään ja ja nurkan takana vaaniva ylirasitus ovat se syy, miksi täytyy miettiä mitä treeni tarkoittaa. Jos koiraa ja sen elimistöä ei valmisteta rasitukseen sekä huolleta työn jälkeen, niin loukkaantumisriski nousee huomattavasti.

    Agilityn suosio ei ole yllätys. Se on vauhdikas harrastus, jossa on vauhtia ja veikeitä tilanteita. Ohjaaja pääsee harjoittelemaan kontaktia koiraan ja koira pääsee käyttämään vartaloaan. Varsinkin kaupunkilaisille voi olla paikoin vaikeaa päästä liikuttamaan koiraansa vaihtelevasti, jolloin agility antaa yhden työkalun lisää koiran innon purkamiseen. Koira on fyysinen eläin, jolla on "sisäsyntyinen" tarve liikkua. Ja kun agilitystä puhutaan, niin ei voida koskaan jättää sivuun myöskään kilpailullista aspektia. Omistajan oma kilpailuvietti pääsee purkautumaan ja sopivia tasoja löytyy useita.

    Tässä on huomioitava, että vaikka omistaja itse kokee vain harrastavansa omaksi ja koiran iloksi ilman sen suurempia tavoitteita, niin koira ja sen lihakset eivät sitä tiedä. Lihas joutuu tekemään aivan saman työn oltiin sitten harjoituksissa kaverien kesken tai SM-finaaliradalla. Harrastamisen aste ei muuta tai vähennä vaatimuksia.

    Luennon tavoite

    Luennolla pyritään antamaan perustiedot agilityn aiheuttamista vaatimuksista koiran lihaksistolle. Kun ymmärretään mitä ja miksi, niin osaa paremmin suunnitella tai valita omia tekemisiään koiran eduksi sekä parhaaksi.

    Luennon tarkoitus ei ole antaa valmista rautalankamallia, vaikka toki sellaistakin paikoin väännetään. Se, mitä agility-nimikkeen alla tehdään, vaihtelee liikaa, Rasitus muuttuu täysin treenin mukaan. On siis mahdotonta niputtaa kaikkea yhden otsikon alle. Mutta luento antaa sinulle työkalut vääntää omaa rautalankaa perustuen annettuun tietoon.

    Voit ladata luennon diat tästä:

     

    Miksi lihaksistoon on keskityttävä?

    "Terveimmät ja vahvimmat koirat ovat laiskimmalla omistajalla"- Jakke Lehtonen

    Tuo huomautus on toki kärjistys, koska jos tekeminen tapahtuu istualtaan Facebookissa, niin koirat ovat varmasti terveitä siltä osin, että niille ei tule ylirasitusoireita, mutta vahvuutta tai kuntoa niiltä ei löydy. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että määrä ei koskaan korvaa laatua.

    Enemmän ei ole aina paremmin, vaan ymmärrys aikatauluttamisesta rasituksessa ja levon merkityksestä ovat tekijöitä, jotka löytyvät aina menestyksen takaa.

    Agilityn vaatimukset

    Agilityn vaatimukset ovat täysin samat kuin mistä sen näyttävyys rakentuu: koiran monipuolisesta liikkumisesta.

     

    https://youtu.be/VKxRZi-52Hk

     

    Agilityn rasittavuus tulee kiihdytyksistä. Hypyt ja käännökset nostavat loukkaantumisriskiä, mutta lihaksiston rasittavuus tulee toistuvista kiihdytyksistä.

    Agility vaatii koiralta

    ketteryyttä hyppykyä reaktioita vartalonhallintaa ja koordinaatiota

    Myös työn aiheuttama stressi, odotusaika mukaanlaskettuna.

    Agilitykoiran suoritus on lihaksistolle hankala. Agility on suorituksena hankala siksi, että se on voimantuotoltaan anaerobinen, mutta kestoltaan aerobista kestävyyttä vaativa. Tuo asettaa lisähaasteita lihastreenille.

    Lihaksisto on treenattava aglilitykoiralle kahdesta syystä:

    se jaksaa keskittyä työhönsä se jaksaa hallita liikkeensä

    Väsynyt koira menettää ensin motivaationsa ja kykynsä oppia. Sen jälkeen se menettää koordinaation, liikehallinnan. Siitä on enää lyhyt matka loukkaantumiseen - ja samalla saadaan kuopattua unelmat koiran terveistä eläkepäivistä.

     

    Lihaskunnon perusteet

    Ravipuolen sanonta:

    Sadepäivät ja juoppo treenari tekevät hyvän hevosen

     

    https://youtu.be/C4KDjsduH3k

     

    Tehokkain tapa estää lihaskehitys ja rikkoa agility-koira, yhdessä tai erikseen, on:

    ahneus tehdä ahneus menestyä

    On aivan sama halutaanko hinnalla millä hyvänsä voittaa SM-titteli, tai viettää mukavaa aikaa harrastuksessa, niin ahneus rikkoo. Se johtuu sitä, että ahne ei huolehdi levosta.

    Yleensä liikaa treenaamista ja ylipäätään päivästä toiseen jatkuvaa liikkumista perustellaan sillä, että jaksanhan minäkin. Silloin jaksaa koirakin. Siinä unohdetaan kaksi asiaa:

    koira liikkuu aina enemmän ja rasittavammin kuin koira ihminen on yksi eläinmaailman kestävimmistä ultraliikkujista

    Lihas kasvaa levossa. Tuo on fakta. Mutta se painottaa työn jälkeisen levon merkitystä. Levossa ei kasva mikään, jos ei ole tehty töitä. Rasitus on triggeri, joka laukaisee koiran lihasistolle tarpeen rakentaa itsestään vahvemman.

    Saavutusten kannalta kannattaa pitää mielessä treenarin kaksi kultaista sääntöä:

    laatu ennen määrää treenataan sitä mitä tehdään

    Suositus: Urheilukoiran palauttaminen

     

    Superkompensaatio

     

    https://www.youtube.com/watch?v=5nqr2jydzlg

     

    Superkompensaatio on käsite, joka selittää miksi treeni vahvistaa koiran lihaksistoa.

    Lyhyesti superkompensaatio on:

    rasitus purkaa elimistön varastot ja kunto putoaa lähtötason alle (katabolia) palautumisessa aletaan täyttämään ja korjaamaan varastoja, kunnes palataan lähtötasolle (anabolia alkaa) superkompensaatiossa lihaksistoa vahvistetaan yli lähtötason (anabolia jatkuu) jos uutta rasitusta ei tule, niin palataan takaisin lähtötasolle jos uusi rasitus tulee, niin kierto alkaa alusta, mutta lähtötaso on korkeammalla = vahvistutaan

    Superkompensaatio on elimistön turvamekanismi, jolla suojellaan lihaksisto, jänteitä, luustoa, niveliä... kestämään paremmin rasituksen aiheuttama stressi.

     

    Kehityksen kolme porrasta

    Omalle koiralle sopivimman treenitavan löytäminen on asia, jota harvemmin jäädään pidemmäksi aikaa miettimään. On turhauttavaa opiskella erilaisia motivointi- tai kontaktitapoja, jos koiran mielenkiinto ja halua leikkaakin kivistävät lihakset ja väsyminen. Hyppytekniikan hiominen saattaa olla jopa vaarallista, jos lihakset eivät enää pysty säilyttämään lihaskoordinaatiota.

    Siksi on mietittävä miten parhaiten tuettaisiin agilitytreenien ulkopuolella koiran lihaksistoa. Kaiken mitä tehdään pitää palvella kolmea erilaista tarvetta:

    Liikkumisen pitää nopeuttaa palautumista sekä verrytellä koiraa Liikkumisen pitää lisätä nopeutta ja voimaa Liikkumisen pitää lisätä koordinaatiota ja vartalon hallintaa

     

    https://youtu.be/W4XZToKo0u8

     

     

    Lopuksi

    Toivon, että luento antoi sinulle ajateltavaa oman koirasi treenin suhteen. Summataan vielä kertaalleen luennon ydinasiat:

    https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/e-matsku/luennot/ALi/151028-150019_01.mp3

    Muuta tarjontaa Katiskasta

    Jos haluat tutustu enemmän aiheeseen koiran liikuttaminen, paljon ja miksi, mitä ottaa huomioon ja lihashuolto, niin sinua saattaisi kiinnostaa nämä:

    Ehjänä eläkkeelle; yleisluento kaikille liikkuvien koirien omistajille aiheesta miten saada ehjä eläkeläinen Urheilukoiran palauttaminen, jos rasituksesta ei palauteta kunnolla, niin joko ei hyödytä työstä tai pahimmillaan rikotaan koira Liikkuvan koiran rutiinitarkastus on helppo videokoulutus, jossa opetetaan perustekniikka jumien ja kipeytymisten löytämiseen tavalla, jolla saa osan jopa hoidettua itse.Kun ollaan hyviä

    Nautitaan lopuksi maailman huipputason suorituksesta. Kun olet katsonut sen, niin katso se uudestaan, mutta tällä kertaa ajatuksella kuinka kovan vaatimuksen tuo asetti koiran lihaksistolle ja miksi moinen suoritus onnistuakseen täydellisesti vaatii hyvän koulutuksen ja saumattoman yhteistyön lisäksi myös vahvan ja terveen lihaksiston sekä rakenteen.

    Lisa Frick ja Hoss kiittävät ja pokkaavat maailmanmestaruuden 2014 tällä suorituksella:

    https://www.youtube.com/watch?v=FFPLWgeMCsY

     

    Kysyttävää tai kommentoitavaa?

    Heräsikö kysymyksiä tai tuliko mieleen kommentoitavaa? Käytä siihen sivun kommentointia.

    Jos sinulla on yksityisempää asiaa tai tarvitset apua koirasi lihastreeniin, palauttamiseen tai ruokintaan - lisäravinteista puhumattakaan - niin varaa puhelinaika ja hoidetaan homma.

     

     

  • Koiran ruokinta: Hyödyttömät kokemukset

    Koiran ruokinta: Hyödyttömät kokemukset

    · Katiska

    On aiheena koiran ruokinta, terveys tai lisäravinteet, niin kokemukset ovat arvossa arvaamattomassa. Paljastan itsestäänselvyyden, joka pitäisi olla selvää kaikille: hyödyttömät kokemukset eivät auta ketään ja ne voivat olla jopa haitaksi. Koirasi tarvitsee toimivia apuja, ei kokemuksia.

    Selko-KATISKA: Selkokielinen versio

    Kokemusasiantuntijuus on kovaa valuuttaa nykyään aivan kaikessa. Kun jollain on kokemusta, niin se tekee hänestä välittömästi asiassaan erikoisosaajan. Joskus onkin näin, turhan usein ei.

    Kokemuksia pyydetään aivan kaikessa. Useimmiten kyse on halusta saada vahvistusta tekemälleen ostokselle, oli kyse sitten koiran ruuasta, lisäravinteista, hoitoaineesta tai vaikka lelusta. Joskus harvoin kysellään ennen ostoa.

    Myyjät tietävät tuon. Siksi asiakkaiden todistuksia ja kehuja laitetaan näkyviin tuotteiden yhteyteen. Muiden kokemukset ovat vahvin peruste ostaa jotain. Se, että ovatko kokemukset mitenkään luotettavia tai liittyvätkö ne omiin tarpeisiin mitenkään, jääkin usein epäselvemmäksi.

    Aivan riippumatta onko muiden kokemuksista hyötyä vai ei, niin kysy aina ennen kuin käytät rahaa. Saat nipun kokemuksia, mutta saatat saada myös hyödyllisiä perusteluja.

    Ongelma kokemuksissa on siinä, että ne ovat aina, tai ainakin erittäin useasti, hyödyttömiä.

    Terveys valokeilassa

    Kokemusten jakamisessa esiintyy kaksi koiramaailmassa selvää trendiä:

    ruokien terveysvaikutukset (johon kuuluu ruuan sopivuus) ravintolisien terveysvaikutukset

    Tuo voidaan niputtaa yhteen peruskysymykseen:

    Auttaako tämä koirani sairaudessa?

    Aina kun ollaan millään tavalla terveyden kanssa tekemisissä, niin ollaan vaikeiden asioiden äärellä. On aivan sama, että onko kyse terveyttä lisäävästä yrtistä, vaikka chiasta, vai mahdollisesti sairauteen vaikuttavasta ravintolisästä, esimerkiksi maksatulehduksen yhteydessä.

    Kun suositellaan omien kokemusten kautta, niin vastuu on huomattavasti suurempi kuin siteeraamalla jotain nettilähdettä. Pelkästään siksi, että kokemuksiin luotetaan niin vahvasti. Sanojallahan on omaa kokemusta, joten hän tietää.

    Minun tapaisteni ammattilaisten kohdalla peräänkuulutetaan vastuuta aika ajoin (aivan liian harvoin tosin). Täysin syystä, koske me veloitamme neuvoista. Kokemuksia jaettaessa kukaan ei koskaan huutele vastuun perään. Tai jos siitä mainitaan, niin vastaus on aina sama: minä kerron vain omia kokemuksiani, en minä suosittele. Tuolla vastauksella saa aina pestyä kätensä ja omantuntonsa. Se on tavisten vastuunkiertolauseke.

    Ei vastuu silti mihinkään häviä. On esitetty ratkaisu jonkun ongelmiin ja vielä alleviivattu sen toimivuutta omilla kokemuksilla.

    Koiran ruokinta ja kokemukset

    Kun kysellään kokemuksia ruuista, niin kyse on useimmiten:

    yleinen sopivuus ja sulavuus sopivuus allergikolle sopivuus suolisto-oireissa tai muissa erikseen kerrotuissa sairauksissa lihominen tai laihtuminen

    Taas ollaan terveydessä, tavalla tai toisella.

    Kun joku pyytää kokemuksia (tai suosituksia) millä tahansa edellä mainituista perusteista, niin takana on aina huoli. Koira on sairas tai sille ei ole kaikki hyvin. Varsinkin pentujen kohdalla tämä tulee usein esille, aika ajoin toki hieman kevyin perustein, mutta ei se huolen raskautta juuri sillä ihmisellä muuksi muuta. Siksi pitäisi olla todella huolellinen vastauksissa ja suositteluissa - niiden kokemusten jakamisessa.

    Koiralla on paha ripuli. Kokemusasiantuntijat kertovat, että ruoka X paransi heidänkin rekuiltaan kaikki oireet. Väitettä koristellaan aina peukalonkuvilla sydänhymiöillä.

    Ongelma on kahdessa: syissä ja koirissa.

    Jokainen koira on erilainen. Yksi sopii toiselle, toinen yhdelle. Mitään kattavaa yleistystä ei voi tehdä. Sairauksia on tuhottomasti erilaisia, mutta silti ihmiset kokemuksiaan jakamalla niputtavat kaikki suolisto-oireet samoiksi. Kuin myös hiivan.

    Allergia on todella pop. Joku kysyy kokemuksia ruuasta; miten se sopii allergikolle. Ketju on välittömästi täynnä kokemukseen perustuvia suosituksia - eikä yksikään vastaajista tiedä mikä allergia kysyjän koiralla on. Usein ei tiedä kysyjäkään.

    Tilanne on sama kuin jos ihmisillä kysyttäisiin, että voiko allergikko syödä eines-maksalaatikkoa, ja kokemuksen vahvalla voimalla näytetään peukaloa ja todetaan, että se paransi meidänkin lapselta allergia. Tai suositellaan, taas kokemuksiin perustuen, kalaa tai maapähkinöitä. Vastuuta ei ole, eikä edes mielenkiintoa niin paljoa, että kysyttäisiin mitä ruoka-ainetta olisi syytä välttää.

    Kyllä. Aivan samassa ollaan koirien kanssa.

    Tervehdyttävät lisäravinteet

    Lisäravinteet, ja ravintolisät, keskittyvät aina ja poikkeuksetta terveyteen. Tai sen puutteeseen. Niiden toivotaan toimivan kuin lääkkeet - oikeammin kuin ihmelääkkeet.

    Kun ongelma on sellainen, että lääkkeitä ei ole, niin apua haetaan koiramaailman kokemusasiantuntijoilta. Nivelet ja glukosamiini. Jopa bullshit-akselin huijaukset kelpaavat, tuotteille löytyy aina kokemuksia.

    Maksa- ja munuaissairaudet, jotka ovat käytännössä aina parantumattomia. Ei hätää, hyviä kokemuksia löytyy lähes jokainen yrtiksi kutsutun rikkaruohon käytöstä.

    Ainoa, joka vetää vertoja kokemuksille, on myyjien terveysväitteet. Ehkä joskus myynti saadaan kuriin ja herran nuhteeseen, mutta kokemuksia ei koskaan. Ei niitä voi kontrolloida. Tämän ovat muutamat kauppiaat jo huomanneet. Varsinkin koirien rasvalisä- ja öljymarkkinoilla. Kun laki kieltää pahimmat ylilyönnit terveysväitteissä, niin hyödynnetään kokemuksia. Ne ovat niin vahvoja ja positiivisia, ettei millään ruohonjuuritason kauppiasportaalle keksittäisi sellaisia.

    Vastuu? Ei sellaista ole. Se on ontto sana.

    Mitkä kokemukset mistä?

    Kokemusten jaossa ongelma on siinä, että kukaan ei aidosti tiedä mistä asiasta kokemukset ovat tulleet. Sama mekanismi siis kuin huijaushoidoissa, joita hyvin sievistelevästi kutsutaan vaihtoehto- tai uskomushoidoiksi. Korrektius on tietysti kannustettavaa, mutta ei kukaan kutsu nigerialaiskirjeitäkään vaihtoehto- tai uskomustaloudeksi.

    Kokemuksia jakava on tehnyt jotain, usein useampaa, koiralleen, jolla on ollut jotain. Sitten siitä poimitaan rusinat pullasta ja osoitetaan yhtä asiaa, josta hyvät kokemukset on saatu. Saatu siis mistä? Sitä ei tiedä väittäjä eikä lukija.

    Omalla tavallaan räikein tapaus oli, kun kokemusasiantuntija kertoi kauranversouutteen auttaneen koiran muuton jälkeen alkaneeseen öiseen ikävään. Koira oli levoton, koska ei saanut tulla yläkertaan makuhuoneeseen. Se auttoi ja hänen kokemuksensa mukaan kauranversouute on paras lääke eroahdistukseen.

    Ensinnäkään kyse ei ollut eroahdistuksesta. Omistaja oli ihan niin itse päättänyt. Kaikki muut olisivat niputtaneet käytöksen refluksityyppiseen närästykseen. Ja niin oli joku muukin asian tulkinnut. Omistaja ei nimittäin kertonut eroahdistuskokemuksissaan, että hänen koiralleen oli tehty täysi ruokaremontti. Samaten koiralla oli paha nivelrikko lonkissa, jonka takia se ei päässyt yläkertaan - portaat olivat liian kivulias kokemus. Sille aloitettiin myös kipulääkitys ja glukosamiini.

    Kipulääke, glukosamiini ja sopivampi ruoka eivät kuitenkaan kelvanneet kokemukseksi. Ainoastaan kauranverosuute oli sen arvoinen.

    Plasebo on positiivinen kokemus

    Tutkimuksissa selvitetään usein plasebovaikutus. Plasebo on aina hyvä kokemus ja vaste hoitoon, vaikka hoito ei anneta. Jos plasebo vaikuttaa 20 prosentilla, niin 20 potilasta sadasta saa apua sokeripillereistä.

    Joka viides jakaisi kokemusta, jota heillä ei ole.

    Koirissa usein sanotaan, että plasebo ei toimi, koska koira ei ymmärrä hoidon käsitettä. Ei ymmärräkään. Hoitoa arvioiva omistaja, johon ei satu, arvioi koiran puolesta ja häneen plasebo vaikuttaa. Siksi plasebovaikutus on niin huolestuttava asia koiramaailmassa.

    Omistaja tekee päätöksen, mutta ei kanna vastuuta.

    Kun hakee mitä tahansa asiaa mistä tahansa koiraryhmästä, niin löytyy tuhottomasti kokemukseen perustuvia suosituksia, jotka eivät ole mahdollisia tässä maailmankaikkeudessa. On aivan sama kutsutaanko niitä uskomuksiksi vai plaseboksi, niin ne ovat mahdottomia - ellei omista Potterin taikasauvaa (11” pitkä, orjanlaakeria ja feeniksin sulka sisällä) tai portaalia viidenteen ulottuvuuteen.

    Googlettakaa mitä tahansa energiapallohoitoa, yksisarvisterapiaa tai etäkommunikointia kuolleiden kautta, niin aina löytyy tuhottomasti hyviä kokemuksia.

    Kutsuisitko niitä silti hyviksi ja toimiviksi kokemuksissa, joita kannattaa kokeilla?

    Hyödylliset kokemukset

    Tarkoittaako kaikki edelläoleva sitä, että kaikki kokemukset ovat vaarallisia tai vähintään turhia? Ei tietenkään.

    Jos kokemuksissa

    vastaaja tietää mitä on kysytty kysymykseen vastataan muut vaikuttajat mainitaan, jos sellaisia on vaikutus ei vaadi uskoa ja yliluonnollisuuksiaja tämä on vaikein arvioida: vastaaja osaa sen alan, josta kokemuksiaan jakaa

    niin ollaan ainakin lähellä hyödyllisiä kommentteja.

    Silti on pidettävä koko ajan mielessä, että kyse on kuin savolaisen kanssa jutellessa: vastuu on kuulijalla.

    Kun suositellaan omien kokemusten kautta, niin vastuu on huomattavasti suurempi kuin siteeraamalla jotain nettilähdettä. Pelkästään siksi, että kokemuksiin luotetaan niin vahvasti. Sanojallahan on omaa kokemusta, joten hän tietää.

    Ei vastuu silti mihinkään häviä. On esitetty ratkaisu jonkun ongelmiin ja vielä alleviivattu sen toimivuutta omilla kokemuksilla.

    Kaiken kaikkiaan - se mitä haluat ja varsinkin koira tarvitsee, on mielipiteen ja ohjeet juuri sille koiralle. Ei muiden historiaa. Joten - älä jää yksin: buukkaa puhelinaika, niin saat selityksen mitä voi tehdä ja milloin mennään toiveiden puolelle.

  • Kilpakoira ehjänä eläkkeelle

    Kilpakoira ehjänä eläkkeelle

    · Katiska

    Ehjänä eläkkeelle on videoluento, jolla on vahva yleissivistävä merkitys. Se on jaettu omiin kokonaisuuksiinsa alkaen esittelystä, mennen pentuvaiheen kautta nuoriin aikuisiin ja siitä aktiivin uran jälkeen tavoitteeseen: jos ei rauhalliseen, niin ainakin seesteisen terveisiin eläkevuosiin.

    Selko-KATISKA: Selkokielinen versio

    Harrastavien koirien omistajat painivat aina kahden asian kanssa:

    miten koiran kanssa pärjätään miten koira saadaan pysymään ehjänä

    Lähes kaikissa harrastuksissa joudutaan tekemään pientä riskiarviointia. Jokaisessa harrastuksessa on riskinsä. Toisaalta, ei arkipäiväkään ole riskitöntä. Silti riskejä on minimoitava aina kun mahdollista.

    Riskien arviointi vaatii ymmärrystä koirasta, miten mitkäkin asiat harrastuksessa vaikuttavat koiraan ja missä ne aidot riskit piilevät.

    Intro:

    https://www.youtube.com/watch?v=JIJHewUIWyw

    Audio:

    Voit ladata luennon diat tästä:

     

    Pentuaika

    Pentuaikana tehdään pohja tulevalle uralle. Yleensä pennut ovat kohtuullisen turvassa, sillä niillä ei ei riitä voima eikä vauhti aiheuttamaan mitään vakavampaa. Se, että jossain vaiheessa jalat vievät nopeammin kuin pää, voi muuttaa tilannetta.

     

    https://www.youtube.com/watch?v=JJ3FceCKDfM

    Audio:

     

    Pentu ei saa itseään rikki, ellei sen rakenne ole jo syntymästään pielessä. Jos pentu hajoaa liikkuessaan synnynnäisten tai perinnöllisten vikojen vuoksi, niin sillä ei olisi ollut muutenkaan eväitä elämään. Surullista. mutta näin asiat ovat. Siksi pentua ei saa pitää kuplamuoviin pakattuna lasipallossa.

    Liikkuminen tekee kolme asiaa:

    se vahvistaa elimistöä, myös niveliä se paljastaa synnynnäiset ongelmat se parantaa pennun koordinaatiota

    Samalla toki lihaksisto vahvistuu, mutta se ei ole samanlaista vahvistumista kuin aikuisen lihastreeni. Siinä lihaksisto oppii ja valmistautuu treeniä varten sillä hetkellä, kun kasvuhormoni lakkaa kasvattamasta luustoon pituutta ja muuttukin lihasvoimaa tekeväksi työkaluksi. Pentuna riittävästi liikkuneen lihaksisto ei tarvitse yhtä paljon työtä kehittymiseen kuin sohvalla maanneen, joka aloittaa nollapisteestä.

     

    Nuori aikuinen

    Nuoret koirat ovat välimuoto. Kroppa alkaa olla valmis, mutta mieli ei. Tekeminenkin on hieman samanlaista.

     

    https://www.youtube.com/watch?v=iGxUcrAyVys

    Audio:

     

    Koiralla on hyvin samankaltainen kehittyminen kuin ihmislapsella. Vauvavaihe on ennen luovutusta kasvattajalla. Lapsuus alkaa siinä kuuden viikon korvilla ja jatkuu noin puoleen vuoteen asti. Alkaa murrosikä. Noin kahdeksan kuukauden kohdalla käyttäytydytään kuin 15-kesäinen teini ja siitä siirrytään nopeasti eteenpäin nuoruudessa. Vuoden kohdalla koira vastaisi ihmisissä jotain 17 - 19 vuoden väliä. Ollaan nuoria aikuisia, mutta ei ihan vielä aidosti.

    Tuo oli kaavamainen kuvaus ja pätee noin 30 kg kokoluokassa. Toki yksilöeroja kehitysvauhdissa löytyy, kuin myös roduissa, mutta suurempi merkitys on koiran kokoluokalla. Kääpiöt kehittyvät kasvussaan nopeammin ja ovat usein käytännössä aikuisia jo viimneistään puolen vuoden kohdalla. Kiihkein kasvu, joka on merkityksellisin mittari, on pienillä koirilla ohitettu jo samoihin aikoihin kun otetaan toiset rokotukset. Jäteillä kehitys on taasen hitaampaa. Niillä kiihkeä kasvu saattaa alkaa vasta kuuden kuukauden jälkeen ja loppua 10 kuukauden tietämissä. Kasvu on käytännössä loppunut viimeistään 14 kk kohdalla.

    Kasvun merkitys terminä ei ole aina aivan selvä, ja siksi monet vetävät tässä vaiheessa syvään henkeä ja aloittavat vastaväitteet. KAsvun loppuminen tarkoittaa, että koira on saavuttanut 95 - 97 % aikuiskorkeudestaan. Se voi vielä kasvaa hieman säkäkorkeutta lisää, mutta sillä ei ole enää merkitystä koiran fysiologialle. Kasvu ei tarkoita henkistä kasvua, joka saattaa osassa rotuja viivästyä jopa lähelle elinikää (tai ei tapahdu koskaan). Kasvu ei myöskään tarkoita lihavuutta ja painoa. Se on lihomista. Kasvu ei myöskään tarkoita lihaksikkuutta. Se tulee treenaamalla. Kasvu on vain ja ainoastaan litkien luiden pituuskasvua ja sitä kuuluu mitata säkäkorkeudesta.

    Suositus: Koiran kasvu

    Suositus: Pennun ruoka ja kasvu

    Nuoruus ei muuta mitään koiran elämässä, kun mietitään treeniä. Tehdään samaa kuin pentunakin. Määrää ja rasitusta lisätään koko ajan sen mukaan miten koira jaksaa ja kykenee. Mutta lajista riippuen ollaan kilpatreenin kynnyksellä.

    Koulutettavissa lajeissa ollaan koko ajan treenattu osaamispuolta. Se aloitettiin samana päivänä kun pentu tuli kotiin. Fyysisissä lajeissa taasen viimeistään vuoden kohdalla aletaan siirtämään painotusta varsinaiseen treeniin. Tässä on kuitenkin pidettävä jalat maassa. Koiran henkisen ja fyysisen kypsyyden on riitettävä.

    Greyhoundeissa on hyvin tyypillistä, että pienillä nartuilla päästään aloittamaan varsinainen työ hyvin nuorena ja ne ovat valmiita kilpailuihin 14 kk ikäisenä. Isoilla uroksilla on tuon ikäisenä mielessä enemmänkin leluautot ja hiekkalaatikko, kuin työnteko. Fysiikkaa ehkä olisi, mutta jalat eivät kulje samassa tahdissa. Niillä joudutaankin usein odottamaan seuraavaan kesään, antamaan käytännössä vuosi enemmän aikaa kypsyä.

    Valjakot ja vinttikoirat ovat ääriesimerkkejä syntymäajan merkityksestä. Jo pelkästään siksi, että niiden ura on vuodenaikasidonnainen. Agilityssä on siltä osin helpompaa, koska varsinaista kautta ei ole - unohdetaan nuorilla koirilla arvokilpailujen sijoittuminen kalenteriin. Koiria voidaan niputtaa syntymävuoden mukaan vasta komivuotiskaudelta eteenpäin. Sitä ennen ikä on muutakin kuin numeroita. Se on hyvinkin merkityksellinen asia.

    Kun koulu alkaa, niin samana vuonna syntyneet ovat samalla luokalla ja ovat samanikäisiä. Tammikuun ensimmöinen syntynyt on vuoden vanhempi kuin uudenvuidenaattona lahjansa avaava ja se näkyy. Nuorilla muutos 13 ja 14 välillä voi olla hyvinkin radikaali. 17 vuotias ei kykene lähellekään sitä mitä 19 vuotias pystyy. Sen sijaan 30 ja 40 ovat samalla akselilla. Ero vahvistuu taas vanhemmiten. 40 ja 50 vuoden välillä on jo suurempi kuilu kuin edellisellä kymmenjaksolla. 55 ja 60 ero vain kasvaa.

    Koirissa pätee aivan sama. Aikavälit ovat vain huomattavasti lyhyempiä. Tämä tulee pitää takaraivossa, kun esittää, että fyysissä lajeissa 8 vuotias on elämänsä kunnossa ja laittaa sen kilpailemaan kolmevuotiaita vastaan. Tilanne on täysin sama, kuin että laittaisi 50 vuotiaan kilpailemaan 20 vuotiaiden kanssa. Ihmissä ei kukaan vakavissaan esitä, että moinen olisi järkevää. Jos koirissa 8-vuotias voittaa, niin se ei kerro mitään tuosta vanhuuden kynnyksellä olevasta. Se kertoo masentavaa tarinaa kolmivuotiaiden tasottomuudesta.

    Koulutuksellisissa lajeissahan ikä on helpostikin etu. Silti lajin vaatimukset fysiikalle on mietittävä.

     

    Nuoren koiran tyypillisimmät vammat

    Kun jalat vievät nopeammin kuin pää, niin jotain aina tapahtuu. Hyvä puoli on siinä, että keho korjaantuu myös nopeasti.

     

    https://www.youtube.com/watch?v=WPka0ZPZ-EQ

    Audio:

     

    Se, että kasvavaa koiraa ei saa pitää lasipallona, tarkoittaa myös sitä, että aina jotain tapahtuu. Kasvuaika itsessään saattaa aiheuttaa ongelmia. Ne ratkaistaan aina sitä mukaa, kun niitä tulee. Kasvava koira opettelee itseään ja ympäristöään törmäilemällä. Itse uskon vakaasti noin. Aidosti kyse on kuitenkin siitä, että koordinaatio ja silmä kehittyvät hitaammin kuin nopeus ja voima. Omia rajoja ja rajoitteita ei tunneta ja sitten kolisee.

    Kasvun ongelmat, tapaturmat ja rasitusvammat kannattaa luokitella sen mukaan kuinka nopeasti niistä toivutaan ja voiko ne hoitaa kotona. On toinenkin luokitus, mutta siitä kukaan ei pidä: vaikuttaako se treenamiseen ja uraan, ja jos kyllä, niin kuinka pahasti.

    Hieman yllätyksettömästi nuoren koiran vammat keskittyvät jalkoihin. Kun tulee sivuosumaa vartaloon, niin se johtuu kolarista - joko koira juoksee toista koiraa vastaan, tai sitten puu ei väistänytkään. Kaatumiset ovat myös yleisiä.

     

    Työssä käyvä aikuinen

    Jos kasvuajan merkitys eläkeajoille riippui enemmänkin tuurista, niin aikuisaikana omistaja päättää näkeekö koira terveitä eläkeläisvuosia vai ei. Toki tuuri ja onni on edelleen mukana. Ei rouva Fortunasta päästä koskaan täysin eroon.

     

    https://www.youtube.com/watch?v=8aQLIWTCx34

    Audio:

     

    Kun puhutaan rasituksesta, niin ahneus tappaa. Se ei liity mitenkään rahapalkintoihin, vaan omistajan persouteen maineeseen ja menestykseen. Mitä enemmän taistellaan kunniasta, niin sitä suuremmassa riskissä ovat koirat. Olen usein puhunut amatööreistä ja ammattilaisista. Jako ei liity rahaan, vaan suhtautumiseen. Amatöörit harrastelevat ja heille ei ole mikään ongelma, jos koira hiukan ontuu. Balanssi on tuntematon termi tai sen kuvitellaan liittyvän etäisesti ruokaan. He hakevat titteleitä, koska koiralla on on kivaa. Ammattilaiset myöntävät kilpailuviettinsä ja halunsa voittaa. Siksi he opettelevat asioita ja pitävät kilpakoiransa kunnossa. Jos koira ei ole balansissa, niin sitä ei viedä töihin. Ontuva koira rikkoo itsensä ja sen jälkeen sillä ei voi kilpailla. Ammattilainen tietää, ettei koira halua kilpailuihin, Koira tekee töitä vieteillään eikä erota treeniä finaalista.

    Kaikki ne asiat, jotka vaikuttavat tekemiseen ja mitä mistäkin seuraa, voidaan laittaa kaavioon. Kaavion rakenne riippuu täysin tekijästä, hänen arvostuksistaan sekä painotuksistaan ja mitä halutaan esittää. Luennolla esitettu syy/seuraus-rakenne on siten vain yksi tapa esittää asiat.

    On ymmärrettävä, että koiraa ja sen hoitoa, treenaamista sekä kilpailemista ei voida toteuttaa vuokaavioilla. Kaavioissa on kyse perusteoriasta. Teorian toteuttaminen vaatii ymmärrystä siitä kokonaisuudesta, jota kutsutaan todellisuudeksi. Teoriaa ja siihen liittyviä seurauksia käytetään kahteen asiaan: tekemisen syiden ymmärtämiseen ja ongelmien ratkaisuun.

    Kaavio näyttää monimutkaiselta siksi, että monet asiat ovat päällekkäisiä. Ne pitäisi esittää kolmiuloitteisessa matriisissa, mutta siihen ei ole tekniikkaa. Ehkä joskus hologrammiaikana sitten.

     

    Veteraani-ikä

    Veteraani käsitteenä on tuttu näyttelyistä ja kaikissa sellaisissa lajeissa, jossa vanhoja koiria säästetään nuorten ylivoimalta. Se milloin koira siirtyy käsitteellisesti veteraaneihin, säännöt ovat oma asiansa, riippuu vahvasti lajin rasittavuudesta.

     

    https://www.youtube.com/watch?v=zoJUvHVp5r0

    Audio:

     

    Koiralla on kaksi mittaria:

    kalenteri tuntimittari

    Kalenteri mittaa ikää, luonnollisesti. Mutta tarkoitan sitä, että vanheneva koira ei enää ole nuori. Tuo ollaan ymmärtävinään, mutta ei sitä aina aidosti tajua. Ikääntyvät ihmiset ymmärtävät asian helpommin ja joskus jopa osaavat tulkita sitä koirillaankin. Kun nuorena kolautti polvensa, niin saattoi kahden viikon päästä ihmetellä, että mistä tuo mustelma on tullut. Kun viidenkympin jälkeen kolauttaa polvensa, niin ensimmäisen viikon harkitsee sairaslomaa ja ontuu hivenen vielä kuukaudenkin kuluttua. Kovempi kolaus muistuttaa itseään loppuiän.

    Kyse on siitä, että elimistö ei enää palaudu ja korjaannu kuin ennen. Koira ei ole yhtään erilaisempi. Viiden vuoden kohdalla koira on kuin 40 tai 50 vuotias. Vauhtia piisaa edelleenkin, mutta joutuu hieman useammin istua hengähtämään. Ei olla nuoria enää, vaikka haluaisikin. Harmaatakin saattaa löytyä, vaikka se onkin enemmälti geneettinen taipumus.

    Keski-ikäiselle vuoden vanheneminen ei ole isompi juttu. Tuntuu vain tapahtuvan tiheämmin kuin nuorena. Koiralle vuoden vanheneminen vastaa helpostikin ihmisten kymmentä vuotta. Toki tuo on osaltaan rotu- ja yksilökysymys. Oikeammin rodun kokoon liittyvä. Pieni terrieri potkii helposti menemään lähelle 20 vuotta. Irlannin susikoira ei näe kymmenettä ikävuottaan. Jäteillä viiden vuoden kohdalla tapahtuva romahdus on nopea ja jyrkkä. Terrierillä se on huomaamattomampi, mutta alamäki silläkin on. Tuota alamäkeä omistajan on kunnioitettava.

    Tuntimittari pyörii kun koira on työssä. Se, että onko kyse treenistä vai kilpailusuorituksesta, ei ole merkityksellinen. Greyhoundeissa on vakaa usko, että reisilihaksella on kilometrimittari. Kun se tulee täyteen, niin se oli siinä ja hoidetaan revähdystä. Kyllä, uskon tuohon itsekin. Itseasiassa en tiedä greyhoundeista ensimmäistäkään osaavaa täysipäistä treenaria, joka ei väitettä allekirjoittaisi. Osaksi tuon takia menestyjät eivät tee turhia ratatreenejä. Aito syy on kuitenkin se, että treeni on yhtä riskialtis kuin kilpailu, ja turhan treenin takia ei riskejä kannata ottaa.

    Tunti- tai kulutusmittari kuvaa ajatusta, että elinikäinen kuormitus kertyy ja vaikuttaa koiraan. Se vanhenee nopeammin. Ajatus ei sinällään ole uusi. Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan juokseva koira ei elä vanhaksi. Se on samaa ajattelutapaa.

    Se, että voidaanko veteraanilla harrastaa ja kuinka kauan, riippuu tietenkin koiran lisäksi lajista. Mitä fyysisempi laji, niin sitä aikaisemmin aletaan keventämään ja harventamaan työtaakkaa. Kilpailut ovat aina yhtä raskaita, mutta kilpailu- ja treenikertoja voidaan harventaa.

     

    Eläkepäätös on myönnetty

    Kun koira siirtyy eläkkeelle, yleensä erittäin lyhyen veteraanikauden jälkeen, niin se todellakin on eläkkeellä. Töihin ei mennä.

    https://www.youtube.com/watch?v=rdgvuosdxPA

    Audio:

     

    Eläkeikä tarkoittaa muutamaa asiaa:

    paino saa noustaa puuhaillaan kaikkea hauskaa saa nukkua, jos nukuttaa EI TEHDÄ TÖITÄ

    Vanhusta hoidetaan hyvin pitkälle aivan samalla tavalla kuin pentua. Liikutaan sen minkä koira pakottamatta haluaa ja syödään hyvälaatuista ruokaa. Ei laihdutella eikä murehdita vyötäröstä - lihapullaksikaan ei tulla. Leikitään, jos leikityttää. Nukutaan, jos nukuttaa.

    Se siitä. Urakoira on ehtoopäivien levon ansainnut ja omalla tavallaan itse eläkkeensä maksanut. Se kuinka pitkä ehtoo on odotettavissa, on luojan huomassa - ja hiukan siitä miten omistaja on vastuunsa kantanut edeltäneinä vuosina.

     

    Kysyttävää?

    Jos sinulle tuli jotain kommentoitavaa, ajatuksia tai kysyttävää, niin käytä sivun kommentointia.

    Tarvitsetko apua oman koiran fysiikkatreenien kanssa, mietityttääkö palauttaminen, ruokintaongelmia vai kaipaatko apua terveysongelmissa? Anna Katiskan ammattilaisten auttaa ja buukkaa puhelinaika.

     

  • Lihapohjainen raakaruokinta ja ravintolisät

    Lihapohjainen raakaruokinta ja ravintolisät

    · Katiska

    Kennelrehun järjestämällä yleisöluennolla selviteltiin ruokinnan ja ravitsemuksen saloja. Koirien ruokinta, jopa silloin kun ruokinta rajataan lihapohjaiseen raakaruokintaan, on yleiselläkin tasolla laaja ja mielenkiintoinen aihe. Mutta silti kyseessä on vain koirien ruokinta, ilman sen kummallisempaa mystiikkaa. Kyse on aivan samasta asiasta kuin jos tekee itse itselleen kotiruokaa. Vaikeus syntyy siitä, että oman syömisemme perusteet opitaan kotoa ja koulussa, sekä ympäristöstä, mutta koira ei ole ihminen ja sillä on erilaiset tarpeet. Koirien perusravitsemusta ei opeteta, joten eläinlajierot ruokinnassa on opeteltava. Ei tuo ole sen kummallisempaa ja on vain osa tervettä eläimenpitoa.

    Selko-KATISKA: Selkokielinen versio

    Lihapohjaisessa ruokinnassa on selvät edut ja se on kohtuullisen helppo toteuttaa. Helppousakselilla mitään ei ylitä kuivamuonia, joka on mallia kaada kippoon ja laita kippo koiran eteen. Mutta raakaruokinta ei paljoa jää jälkeen ja suurin vaikeus, sekä hidaste, on muistaa ottaa ajoissa liha sulamaan. Hivenen tarvitaan lisiä, kuten kalsiumia, sinkkiä, D-vitamiinia ja maksaa, mutta sen vaativammasta asiasta ei ole kyse. Jos kuivamuonan annostaa kuppiin 15 sekunnissa, niin raakaruokinnassa puhutaan 30 sekunnista.

    Suositus: Koiralle lihaa vatsan täydeltä

    Luennon intro:

    https://www.youtube.com/watch?v=-U9sLk7ccX0

    Intron audio:

    Voit ladata luennon diat tästä:

     

    Ruuan konsepti

    Ruuan käsite on ensin selvitettävä, vaikka se äkkiseltään tuntuukin itsestäänselvältä. Mutta se on ymmärrettävä, koska silloin tajutaan heti miksi ruoka on asia, jossa ei ole mystiikkaa - eikä vaikeuksia.

    https://www.youtube.com/watch?v=J2XdhgWUlNY

    Audiona:

    Ruoka antaa aina samat ravintoaineet, täysin riippumatta ruokintatyylistä. Asetelma kypsä vastaan raaka on keittiökemiaa, ja ani harvoin on merkityksellinen ruuan arvolle ravintona. Muutama poikkeus löytyy, mutta niissä kyse on koiran sairauksista tai yritetään kypsennyksellä parantaa ruuan kehnoa laatu - yleenä tarkoitetaan lihan ja viljojen sulavuuden parantamista. Ravintohävikkiä ei käytännössä ole kypsennyksessä ja sekin voidaan kompensoida määrällä. Toki prosessointi saattaa vaikuttaa (myös kotona keittäminen, hauduttaminen ja paistaminen ovat prosessointia), mutta silloin keskitytään yleensä hapen ja valon vaikutukseen ja antioksidantteihin.

    Luomua arvostetaan, mutta se ei ole ravitsemuksellinen valinta. Se on ympäristö- ja tuotantokysymys. Luomu saattaa silti olla kysymysmerkkiä vähyyden myötä, koska lannoitteiden ja lisien käyttöä on rajattu.

    Suositus: Vitamiinien kypsennyshävikki

     

    Ruokinnan periaatteet

    Kun koiralle rakennetaan ruokaa, niin määrätyt perusasiat on opeteltava. Aivan samoin kuin että keittiössä on tiedettävä, että munanvalkuaiset eivät vaahtoudu märällä vispilällä.

    https://www.youtube.com/watch?v=s6tTe8zY1Aw

    Audiona:

    Raakaruokinta on aina laskettava, vähintään perusteiltaan. Sinulla on vastuu koirasi ruokinnasta, ei netistä saaduilla ohjeilla. Selvitä mitä mikäkin osa tekee ja onko vaihtoehtoja:

    lihasta rasva ja proteiinit, hiukan B-vitamiineja kalsium luusta tai lisänä D-vitamiini purkista, koska kalaa tarvittaisiin niin paljon sinkkiä ei saada koskaan riittävästi ruuasta, koska kiveksiä ei syötetä (pätee ihmisilläkin) E-vitamiini erillisenä lisänä, koska ruokaöljyissä harvoin on riittävästi maksa ja munuaiset ovat vitamiinien ja mineraalien lähde

    Mitä monimutkaisemmaksi teet ruokinnan, sitä taatummin teet virheitä tai annat hyödyttömiä. Ja muista koko ajan, että syötät petoa, et kania.

    Suositus: e-kirja ABC: Koiran raakaruokinta

    Suositus: Raakaruokinnan suunnittelu

     

    Liharuokinta vastaan kuivamuonat

    Mitkä ovat raakaruokinnan edut, ja myös rajoitteet.

    https://www.youtube.com/watch?v=_p_q8reNSw4

    Audiona:

    Raakaruokinta on rakennettavissa koiralle huomattavasti sopivammaksi kuin kuivamuonat, mutta se ei ole automaatio. Se riippuu käytetyistä raaka-aineista. Kuivamuona ei ole yksilöllinen kuin annosta muuttamalla, tai ostamalla uusi säkki. Raakaruokinnassa yksilöllisyyttä voidaan hioa raaka-aineilla ja niiden määrillä, sekä lisillä.

    Raakaruokinta saattaa olla edullisempaa, mutta lihan hintojen korotukset ovat hieman muuttaneet tilannetta. 30 kg koiralla raja on 2019 noin 60 euron hintaisessa 15 kg kuivamuonasäkissä, halvempi on edullisempaa kuin liha. Laskeminen riippuu toki myös käytetyistä lihoista. Kannattaa myös miettiä onko edullisuus suhteessa hyötyyn.

    Raakaruokinta vaatii hivenen oppimista, kun taasen kuivamuonissa ostetaan se säkki mitä myyjä tai tutut suosittavat. Raakaruokinnan perusteet oppii kuitenkin minuuteissa.

    Suositus: Raakaruokinta kolmessa minuutissa

    Suositus: Ruokinnan idea

     

    Ruokakippo

    Siirretään ruokinnan teoria käytäntöön: mitä ruokakiposta on löydyttävä.

    https://www.youtube.com/watch?v=L7lWnh-JQsA

    Audiona:

     

    Esimerkkejä Kennelrehun tarjonnasta

    Selataan hieman Kennelrehun tarjontaa; mitä ostaa ja miksi.

    https://www.youtube.com/watch?v=TUYK-6qc3WE

    Audiona:

     

    Yleisökysymyksiä

    Perataan muutama yleisökysymys mm. E-vitamiinista, öljyistä tai ulosteiden syönnistä.(Anteeksi, ihmisten puhe tuli huonosti)

    https://www.youtube.com/watch?v=fK8WpnIV8WI

    Audiona:

    Jatkopohdintaa

    Kaffepausseissa julkaistu eräänlainen vastaus tai tarkenne muutamiin luennolta tulleisiin kysymyksiin, pääosin vastaamassa miksi poikkeuksia ei ole huomioitu ja jatkamassa aihetta useampaa eläintä ei tarvita: Nälkä on ikuista.

     

    Kysyttävää?

    Jäikö Kennelrehun luennon tallenteesta kysyttävää tai ajatuksia? Käytä siihen sivun kommentointia tai Katiskan Meta-foorumia.

    Jos haluat henkilökohtaista opastusta mihin tahansa ruokintakysymyksiin tai ongelmiin, niin hyödynnä Katiskan puhelinpalvelua. Olemme auttamassa sinua!

     

  • Koiralle lihaa vatsan täydeltä

    Koiralle lihaa vatsan täydeltä

    · Katiska

    Liha on koiran ruuan perusta. Se on perusta kuivamuonissa, joissa muistetaan aina mainostaa kuinka paljon sitä niissä on. Se on perusta myös raakaruokinnassa, jota kuuluisikin kutsua lihapohjaiseksi ruokinnaksi - jo pelkästään siksi, että raakuus itsessään ei tuo mitään etua.

    Vaikka liha on aina koirien ravitsemuksessa mukana, niin sen olemus ja aito rooli on kuitenkin monille epäselvä. Se ehkä johtuu lihan arkipäiväisyydestä, ei ole koskaan joutunut miettimään sitä. Webinaaritallenne esittelee lihan, sen merkityksen ja roolin koiralle.

    Luennon ensimmäinen osio käsittelee aiheesta liha kysymykset

    mitä liha on miksi lihaa annetaan haittoja tai etuja lihasta on

    Podcast-tallenteen kuunneltuasi tai videot katsottuasi sinulle pitäisi olla pääosiltaan selvää mitkä ovat syyt lihan käyttämiseen ja onko se täysipainoista ruokaa. Sinulle selviää myös miksi kysymykseen paljonko lihaa annetaan, ei voida vastata tyhjentävästi (- mutta sitä annetaan noin puolitoista kertaa enemmän kuin kuivamuonaa).

    Luennon intro:

    https://www.youtube.com/watch?v=XxQj-RBBl9o

     

    Pyramidin perusta

     

    https://www.youtube.com/watch?v=rpzX9O6TjZw

     

    Kun joku sanoo, että käyttää koiransa ruokinnassa lihaa, niin milloinkaan ei tiedä mitä aidosti käytetään. Useimmat muut asiat selviävät kontekstistä, mutta ei koskaan liha - tiedetään vain, että kyseessä ei ole kasvisruokaa, ei luita eikä elimiä.

    Liha tarkoittaa kahta eri asiaa:

    mitä se pitää sisällään raaka-aineena mitä ravintoaineita se sisältää

    Koostumus raaka-aineena vaikuttaa sulavuuteen, joskus koiran terveyteen, ja sen suhteen erilaiset lihaksi kutsutut tuotteet voivat olla erilaisia. Sulavan osan suhteen sen sijaan kaikki lihat ovat käytännössä samanlaisia.

    Lihan korvaaminen muilla raaka-aineilla, joka tarkoittaa vegaanista ruokavaliota, on mahdollista. Se on kuitenkin erittäin vaikeaa ja lisää ruuan kokonaismäärää.

    Ravintopyramidin rakenne ei kerro ryhmien tärkeyttä. Se kuvaa syöntimäärää ja vahvasti lisäksi energiasisällön kautta. Sen takia ihmisellä pyramidi rakentuu kasviksille ja lihat ovat ylhäällä pienenä osuutena. Koiran ravintopyramidi rakentuu aivan toisinpäin, jolloin pohja perustuu lihaan ja siinä kohtaa missä ihmisellä on liha, koiralla on sisäelimet, käytännössä maksa. Pyramidin huipulla, vähäisin tarvittava määrä, rakentuu koiralla kasviusmaailmassa ja käsittää käytännössä vain kuidun.

    Siksi koiralle syötettävä ruoka koostuu vahvimmin lihasta ja vaadittava annos on se, mikä rasvan kautta laskettuna vaaditaan painon ylläpitämiseksi.

     

    Tankki täyteen

     

    https://www.youtube.com/watch?v=fqjaDQ6nSCY

     

    Koiran ruuassa on aina nähtävä kokonaisuus, mutta huomioiden osien merkitys. Siksi lihan antama energia ei ole sen sisältämä kokonaisenergia, vaan rasvagrammojen antama energia. Hiilihydraattien kanssa on mahdollista kattaa energiavaje, jos rasvaa ei ole riittävästi, mutta vaadittava syöntimäärä on aina tuplat rasvaan verrattuna. Käytännössä ero on vielä suurempi, koska rasvalla ja hiilihydraatilla tarkoitetaan ruoka-aineita, jotka sisältävät jommankumman tai molemmat. Lisäksi eroa kasvattaa sulavuus. Liha ja sen sisältämä rasva on erittäin hyvin sulavaa (poislukien jänteet ja sidekudos, mutta niistäkin rasva sulaa ongelmitta) kun taasen viljat kypsennettynäkin ovat heikommin sulavia.

    Elimistö pyrkii käyttämään ensisijaisesti sokereita energiaksi. Syitä on kaksi:

    solut käyttävät käytännössä vain glukoosia energiaksi (kyllä, muutama poikkeus löytyy) hiilihydraatteja ei käytetä mihinkään muualle ja varastointikin tapahtuu muuttamalla ne rasvaksi

    Rasva on tehokkaampi energian lähde kalorisisältönsä suhteen, mutta hitaammin käytettävissä ja rasvan osia tarvitaan muuallakin; soluihin, hermostoon jne.

    Jos ihminen ei saa ravinnostaan sokereita, niin ihminen menee ketoosiin, joka on puolustuskeino poikkeustilannetta vastaan. Koira ei käytännössä mene ketoosiin, koska sen maksa tuottaa lihan sisältämistä aminiohapoista sekä rasvahapoista kaiken tarvittavan glukoosin ja erittäin tehokkaasti. Joten koiralle liha tarjoaa kaikean tarvittavan energiatasolla.

    Riittävä annos lihaa saadaan silloin kun koiran lihavuuskunto on oikein. Suomeksi: koira ei ole laiha. 30 kg koiralla se tarkoittaa rehutason lihaa noin puoli kiloa päivässä, vähintään.

    Suositus: Ketoosi

     

    Nooan arkki

     

    https://www.youtube.com/watch?v=bc3cfzFQW8Y

     

    Lihojen ero ei ole eläinlajien välillä. Lihojen ero tulee niiden erilaisesta rasvamäärästä. Periaattellinen ero kuitenkin on:

    valkoinen liha eli linnut (jenkkiläisessä keittiössä myös porsas) punainen liha eli kaikki muut eläimet kala, joka on kuitenkin lähempänä punaista

    Vaaleassa lihassa on hieman vähemmän vereen liittyviä mineraaleja, eli mm. rautaa ja kuparia. Aidosti erot ovat merkityksettömiä. Hevosessa on muita korkeampi rautapitoisuus, mutta sen heikompi sulavuus tasaa tilanteen.

    Aito ero tulee rasvan koostumuksesta, joka johtuu hyvin pitkälle niiden syömästä ravinnosta ja hieman teurasiästä. Kalassa omega-3 rasvahapot EPA ja DHA erottaa ne muista, mutta kalatkin saavat ne ravinnostaan.

    Yleisen ravintomeemin mukaan koiralle olisi annettava 3 - 5 eläimen lihaa. Väite on väärin. On aivan sama mitä lihaa antaa, kunhan antaa lihaa. Jos haluaa tehdä tarkkaa säätöä, niin antaa punaisen tai valkoisen lihan joukossa kalaa sen rasvakoostumuksen takia.

    Lihojen puutteet tulevat mineraaleissa ja vitamiineissa, jonka takia ne on lisättävä erikseen. Kalsium, magnesium ja osa kaliumista saadaan luista tai purkista. A-vitamiini ja ne B-vitamiinit, jotka jäävät lihasta vajaaksi, otetaan maksasta. D-vitamiini, sinkki ja jodi otetaan purkista.

    Kun lihaa syytetään siitä, että se ei ole täysipainoista ruokaa, on jotain tietämättömyyden ja halpahintaisen tavoitteellisuuden väliltä. Ei kukaan ole koskaan väittänyt, että liha olisi täysravintoa. Moinen on yhtä päätöntä kuin toteaisi, että kasvisravinto ei sovi ihmiselle, koska kaura ei ole täydellistä ruokaa ihmiselle. Sen sijaan on väitetty, että sulava liha on täydellinen proteiinien ja rasvojen lähde - kaikki muu on saatava muusta ravinnosta.

    Suositus: Kolmen minuutin raaka

     

    Lihallinen terveys

     

    https://www.youtube.com/watch?v=Svdj99xWSuQ

     

    Liha ei ole ihmelääke. Mutta liha antaa

    energian pehmytkudosten rakennusaineet

    Liha ei pysty rakentamaan luustoa. Siihen tarvitaan kalsiumia, vaikka luusta.

    Liha ei tuo lisää terveyttä. Liha pystyy estämään määrätyistä puutoksista ja sopimattomasta ravinnosta syntyviä sairauksia. Mutta enemmän lihaa ei tarkoita parempaa terveyttä - se tarkoittaa vain lihomista.

    Kuivamuonissa on omat ongelmansa, jotka johtuvat lihan alhaisesta määrästä. Oikeammin ongelmat saattavat syntyä niistä kuivamuonien raaka-aineista, joilla on paikattu matala määrä lihaa.

    Välillä kuulee väitettävän, että kun koira on siirretty lihapohjaisella raakaruualle, niin allergiat ovat parantuneet. Se on totaalinen virheväittämä. Allergia ei parane ja kyse onkin ollut kahdesta:

    allergeenin välttämisestä ruuan sopimattomuuden korjaamisesta

    Liha on koiralle rotutyypillistä ravintoa. En pidä ilmaisusta, sillä barf- ja huuhaamarkkinat ovat aiheuttaneet termille pahan inflaation. Lajityypillinen tarkoittaa ravintoa, joka sopii eläimen ruuansulatusjärjestelmälle sekä aineenvaihdunnalle. Hevoselle lajityypillinen ravinto on korsirehu, ihmiselle lajityypillinen ravinto on sekaravintoa ja koiralle lajityypillinen ravinto on lihaa ja muuta eläinperäistä.

    Suositus: Koira on lihansyöjä

     

    Kysyttävää?

    Heräsikö kysymyksiä tai kommentoitavaa? Voit käyttää Katiska Meta-foorumia, pääset myös kommentoinnin linkistä suoraan tämän webinaariin aiheeseen - käytä sitä. Ja jos haluat penkoa aihetta ruokinnan suunnittelu, niin löydät sen täältä. Haluat ehkä tutustua myös e-kirjaan Ravitsemuksen ABC: Koiran raakaruokinta.

    Jos tarvitset apua koirasi ruokinnan rakentamisessa tai ruokaongelmissa, niin Katiskan puhelinpalvelu on juurikin siihen tarkoitettu!