Avsnitt

  • Hesekielin kirjasta, luvusta 33

    Minulle tuli tÀmÀ Herran sana:
    ”Ihminen, sinun maanmiehesi puhuvat sinusta seinĂ€nvierillĂ€ ja talojen ovilla ja sanovat toisilleen: ’MennÀÀn kuulemaan, millainen sanoma Herralta nyt on tullut.’ He tulevat miehissĂ€ luoksesi, istuvat edessĂ€si, niin kuin kansani kuuluu tehdĂ€, ja kuuntelevat sinun puhettasi. Sen mukaisesti he eivĂ€t kuitenkaan elĂ€. HeidĂ€n suunsa on tĂ€ynnĂ€ valhetta, heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ on keinottelun ja voiton lumoissa. SinĂ€ olet heille vain kuin lemmenlaulujen laulaja, kaunisÀÀninen ja taitavasti soittava viihdyttĂ€jĂ€. He kuuntelevat puhettasi mutta eivĂ€t elĂ€ sen mukaan. Mutta kun minun sanani toteutuvat - ja ne toteutuvat - he ymmĂ€rtĂ€vĂ€t, ettĂ€ heidĂ€n keskellÀÀn on ollut profeetta.”

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 12

    Kun siis ympÀrillÀmme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikÀ painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkÀÀsti loppuun se kilpailu, joka on edessÀmme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja tÀydelliseksi tekijÀÀn. EdessÀÀn olleen ilon tÀhden hÀn hÀpeÀstÀ vÀlittÀmÀttÀ kesti ristillÀ kÀrsimykset, ja nyt hÀn istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa hÀntÀ, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettÀisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. VielÀ te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiÀ vastaan. Te olette unohtaneet tÀmÀn sanan, joka rohkaisee teitÀ kuin isÀ poikiaan:
    - ÄlĂ€ vĂ€heksy, poikani, Herran kuritusta,
    ÀlÀ masennu, kun hÀn ojentaa sinua -
    jota Herra rakastaa, sitÀ hÀn kurittaa,
    hÀn lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 9

    Kun he tekivĂ€t taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”MinĂ€ seuraan sinua, minne ikinĂ€ menetkin.” Jeesus sanoi hĂ€nelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesĂ€nsĂ€, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin pÀÀnsĂ€ kallistaisi.”
    ErÀÀlle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” TĂ€mĂ€ vastasi: ”Herra, anna minun ensin kĂ€ydĂ€ hautaamassa isĂ€ni.” Mutta Jeesus sanoi hĂ€nelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. LĂ€hde sinĂ€ julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
    VielĂ€ erĂ€s toinen sanoi: ”Herra, minĂ€ seuraan sinua, mutta anna minun ensin kĂ€ydĂ€ hyvĂ€stelemĂ€ssĂ€ kotivĂ€keni.” HĂ€nelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

  • Sananlaskujen kirjasta, luvusta 30

    Kahta minÀ sinulta pyydÀn -
    niin kauan kuin elÀn, ÀlÀ niitÀ kiellÀ:
    pidÀ minusta kaukana vilppi ja valhe,
    ÀlÀ anna köyhyyttÀ, ÀlÀ rikkauttakaan.
    Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
    Jos saan kovin paljon, saatan kieltÀÀ Jumalan
    ja kysyĂ€ mielessĂ€ni: ”MikĂ€ on Herra?”
    Jos ylen mÀÀrin köyhdyn, saatan varastaa
    ja vannoa vÀÀrin, rikkoa Jumalani nimeÀ vastaan.

    EnsimmÀisestÀ kirjeestÀ Timoteukselle, luvusta 6

    Usko on suuri rikkauden lÀhde, kun tyydymme siihen mitÀ meillÀ on. Emme me ole tuoneet mitÀÀn mukanamme maailmaan emmekÀ voi viedÀ mitÀÀn tÀÀltÀ pois. Kun meillÀ on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyvÀisiÀ. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten jÀrjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevÀt ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kÀrsimystÀ.
    Mutta sinÀ, Jumalan ihminen, karta kaikkea tÀtÀ! Pyri nuhteettomaan elÀmÀÀn, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestÀvyyteen ja lempeyteen. KÀy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elÀmÀ, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut pÀÀmÀÀrÀksesi, kun monien todistajien lÀsnÀ ollessa lausuit hyvÀn tunnustuksen.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku tahtoo kulkea minun jĂ€ljessĂ€ni, hĂ€n kieltĂ€köön itsensĂ€, ottakoon ristinsĂ€ ja seuratkoon minua. SillĂ€ se, joka tahtoo pelastaa elĂ€mĂ€nsĂ€, kadottaa sen, mutta joka elĂ€mĂ€nsĂ€ minun tĂ€hteni kadottaa, on sen löytĂ€vĂ€. MitĂ€ hyödyttÀÀ ihmistĂ€, jos hĂ€n voittaa omakseen koko maailman mutta menettÀÀ sielunsa? MillĂ€ ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva IsĂ€nsĂ€ kirkkaudessa enkeliensĂ€ kanssa, ja silloin hĂ€n maksaa jokaiselle tĂ€mĂ€n tekojen mukaan.”

  • Saknas det avsnitt?

    Klicka här för att uppdatera flödet manuellt.

  • NeljĂ€nnestĂ€ Mooseksen kirjasta, luvusta 6

    Herra sanoi Moosekselle:
    ”Sano Aaronille ja hĂ€nen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille nĂ€in:
    - Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
    Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa
    ja olkoon sinulle armollinen.
    Herra kÀÀntÀköön kasvonsa sinun puoleesi
    ja antakoon sinulle rauhan.
    Kun he nĂ€in siunaavat Israelin minun nimeeni, minĂ€ annan sille siunaukseni.”

    KirjeestÀ efesolaisille, luvusta 1

    Ylistetty olkoon meidÀn Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja IsÀ! HÀn on siunannut meitÀ kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hÀn on valinnut meidÀt Kristuksessa olemaan edessÀÀn pyhiÀ ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Rakkaudessaan hÀn nÀki hyvÀksi jo edeltÀ mÀÀrÀtÀ meidÀt yhteyteensÀ, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tÀhden. Ylistetty olkoon hÀnen armonsa kirkkaus, kun hÀn antoi meille rakkaan Poikansa!
    (Kristuksen veressÀ meillÀ on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. NÀin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmÀrrystÀ. HÀn on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hÀn oli nÀhnyt hyvÀksi tehdÀ ja joka oli mÀÀrÀajan tullessa toteutuva: hÀn oli yhdistÀvÀ Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitÀ on taivaassa ja maan pÀÀllÀ.)
    Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hÀn oli suunnitellut ja ennalta mÀÀrÀnnyt - hÀn, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja pÀÀtöksensÀ mukaisesti. Siksi meidÀn, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elÀÀ Jumalan kirkkauden ylistykseksi.
    Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. HÀneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun PyhÀn Hengen sinetiksenne. Se on meidÀn perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 28

    Kaikki yksitoista opetuslasta lĂ€htivĂ€t Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli kĂ€skenyt heidĂ€n mennĂ€. Kun he nĂ€kivĂ€t hĂ€net, he kumarsivat hĂ€ntĂ€, joskin muutamat epĂ€ilivĂ€t. Jeesus tuli heidĂ€n luokseen ja puhui heille nĂ€in: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan pÀÀllĂ€. MenkÀÀ siis ja tehkÀÀ kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitĂ€ IsĂ€n ja Pojan ja PyhĂ€n Hengen nimeen ja opettakaa heitĂ€ noudattamaan kaikkea, mitĂ€ minĂ€ olen kĂ€skenyt teidĂ€n noudattaa. Ja katso, minĂ€ olen teidĂ€n kanssanne kaikki pĂ€ivĂ€t maailman loppuun asti.”

  • Joelin kirjasta, luvusta 3

    - TÀmÀn jÀlkeen on tapahtuva,
    ettÀ minÀ vuodatan henkeni
    kaikkiin ihmisiin.
    Ja niin teidÀn poikanne ja tyttÀrenne profetoivat,
    nuorukaisenne nÀkevÀt nÀkyjÀ,
    vanhuksenne ennusunia.
    Myös orjiin ja orjattariin
    minÀ vuodatan henkeni noina pÀivinÀ.
    MinÀ annan teidÀn nÀhdÀ merkkejÀ
    taivaalla ja maan pÀÀllÀ:
    verta, tulta ja savupatsaita.
    Aurinko pimenee,
    kuu vÀrjÀytyy vereen,
    ennen kuin koittaa Herran pÀivÀ,
    suuri ja pelottava.
    Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeÀ, pelastuu.
    Siionin vuori ja Jerusalem
    on turvapaikka,
    niin Herra on luvannut.
    Ne, jotka Herra kutsuu,
    ne pelastuvat.

    Apostolien teoista, luvusta 2

    Kun sitten koitti helluntaipÀivÀ, he olivat kaikki yhdessÀ koolla. YhtÀkkiÀ kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi kÀynyt raju tuulenpuuska, ja se tÀytti koko sen talon, jossa he olivat. He nÀkivÀt tulenlieskoja, kuin kieliÀ, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin pÀÀlle. He tulivat tÀyteen PyhÀÀ HenkeÀ ja alkoivat puhua eri kielillÀ sitÀ, mitÀ Henki antoi heille puhuttavaksi.
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitĂ€ taivaan alla on. Kun tĂ€mĂ€ ÀÀni kuului, paikalle kerÀÀntyi paljon vĂ€keĂ€, ja hĂ€mmĂ€stys valtasi kaikki, sillĂ€ jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltÀÀn. He kysyivĂ€t ihmeissÀÀn: ”EivĂ€tkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltĂ€? MeitĂ€ on tÀÀllĂ€ partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitĂ€ on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, EgyptistĂ€ ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitĂ€ on tullut Roomasta, toiset meistĂ€ ovat syntyperĂ€isiĂ€ juutalaisia, toiset uskoomme kÀÀntyneitĂ€, meitĂ€ on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidĂ€n julistavan omalla kielellĂ€mme Jumalan suuria tekoja.”
    He eivĂ€t tienneet, mitĂ€ ajatella. IhmeissÀÀn he kyselivĂ€t toinen toiseltaan: ”MitĂ€ tĂ€mĂ€ oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniĂ€ tĂ€ynnĂ€.”

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 3

    Jeesus sanoi Nikodemokselle:
    ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, ettĂ€ antoi ainoan Poikansa, jottei yksikÀÀn, joka hĂ€neen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elĂ€mĂ€n.
    Ei Jumala lĂ€hettĂ€nyt Poikaansa maailmaan sitĂ€ tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. SitĂ€, joka uskoo hĂ€neen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hĂ€n ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tĂ€mĂ€: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tĂ€hden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hĂ€n ei tule valoon, etteivĂ€t hĂ€nen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kĂ€visi ilmi, ettĂ€ hĂ€nen tekonsa ovat lĂ€htöisin Jumalasta.”

  • Sakarjan kirjasta, luvusta 14

    Kerran tulee aika
    - milloin, sen Herra tietÀÀ -
    jolloin yö on kirkas kuin pÀivÀ
    eikÀ ilta enÀÀ pimene.
    Silloin virtaavat Jerusalemista
    elÀmÀÀ antavat vedet.
    Puolet niistÀ juoksee itÀiseen mereen,
    puolet lÀntiseen mereen kesÀt ja talvet, ehtymÀttÀ.
    SinÀ pÀivÀnÀ Herra on oleva
    koko maanpiirin kuningas.
    HĂ€n on oleva yksi ja ainoa Jumala
    ja hÀnen nimensÀ ainoa,
    jota avuksi huudetaan.

    KirjeestÀ efesolaisille, luvusta 1

    Olen lakkaamatta kiittÀnyt Jumalaa teistÀ muistaessani teitÀ rukouksissani. MinÀ rukoilen, ettÀ Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden IsÀ, antaisi teille viisauden ja nÀkemisen hengen, niin ettÀ oppisitte tuntemaan hÀnet ja ettÀ hÀn valaisisi teidÀn sisÀiset silmÀnne nÀkemÀÀn, millaiseen toivoon hÀn on meidÀt kutsunut, miten ÀÀrettömÀn rikkaan perintöosan hÀn antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hÀnen voimansa, joka vaikuttaa meissÀ uskovissa. Se on sama vÀkevÀ voima, jota hÀn osoitti herÀttÀessÀÀn Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hÀnet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmÀksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmÀksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tÀssÀ ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hÀnen valtaansa ja asettanut hÀnet kaiken ylÀpuolelle seurakuntansa pÀÀksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hÀnen tÀyteytensÀ, hÀnen, joka kaiken kaikessa tÀyttÀÀ.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17

    Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”IsĂ€, niin kuin sinĂ€ lĂ€hetit minut maailmaan, niin olen minĂ€kin lĂ€hettĂ€nyt heidĂ€t. MinĂ€ pyhitĂ€n itseni uhriksi heidĂ€n tĂ€htensĂ€, ettĂ€ heistĂ€kin tulisi totuuden pyhittĂ€miĂ€.
    MinÀ en rukoile vain heidÀn puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidÀn todistuksensa tÀhden uskovat minuun. MinÀ rukoilen, ettÀ he kaikki olisivat yhtÀ, niin kuin sinÀ, IsÀ, olet minussa ja minÀ sinussa. Niin tulee heidÀnkin olla yhtÀ meidÀn kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lÀhettÀneen minut.
    Sen kirkkauden, jonka sinĂ€ olet antanut minulle, olen minĂ€ antanut heille, jotta he olisivat yhtĂ€, niin kuin me olemme yhtĂ€. Kun minĂ€ olen heissĂ€ ja sinĂ€ olet minussa, he ovat tĂ€ydellisesti yhtĂ€, ja silloin maailma ymmĂ€rtÀÀ, ettĂ€ sinĂ€ olet lĂ€hettĂ€nyt minut ja ettĂ€ olet rakastanut heitĂ€ niin kuin olet rakastanut minua.”

  • Jesajan kirjasta, luvusta 33

    YlhÀinen on Herra! HÀn asuu korkeudessa.
    Oikeudella ja vanhurskaudella hÀn tÀyttÀÀ Siionin.
    Sinun tulevat pÀivÀsi hÀn turvaa, hetkestÀ hetkeen,
    hÀnellÀ on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa.
    Siionin aarre on Herran pelko.

    Apostolien teoista, luvusta 1

    EdellisessĂ€ kirjassani, hyvĂ€ Teofilos, kerroin kaikesta siitĂ€, mitĂ€ Jeesus teki ja mitĂ€ hĂ€n opetti, alusta alkaen aina siihen pĂ€ivÀÀn saakka, jona hĂ€n PyhĂ€n Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille kĂ€skynsĂ€, ennen kuin hĂ€net otettiin taivaaseen. Heille hĂ€n myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jĂ€lkeen olevansa elossa. HĂ€n nĂ€yttĂ€ytyi heille neljĂ€nkymmenen pĂ€ivĂ€n aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidĂ€n kanssaan aterialla Jeesus sanoi: ӀlkÀÀ lĂ€htekö Jerusalemista, vaan jÀÀkÀÀ odottamaan sitĂ€, minkĂ€ IsĂ€ on teille luvannut ja mistĂ€ olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellĂ€, mutta teidĂ€t kastetaan PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€. Siihen ei ole enÀÀ montakaan pĂ€ivÀÀ.”
    Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivĂ€t hĂ€neltĂ€: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinĂ€ rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” HĂ€n vastasi: ”Ei teidĂ€n kuulu tietÀÀ aikoja eikĂ€ hetkiĂ€, jotka IsĂ€ oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun PyhĂ€ Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ÀÀriin saakka.”
    Kun hĂ€n oli sanonut tĂ€mĂ€n, he nĂ€kivĂ€t, kuinka hĂ€net otettiin ylös, ja pilvi vei hĂ€net heidĂ€n nĂ€kyvistÀÀn. Ja kun he Jeesuksen etÀÀntyessĂ€ vielĂ€ tĂ€hysivĂ€t taivaalle, heidĂ€n vieressÀÀn seisoi yhtĂ€kkiĂ€ kaksi valkopukuista miestĂ€. NĂ€mĂ€ sanoivat: ”Galilean miehet, mitĂ€ te siinĂ€ seisotte katselemassa taivaalle? TĂ€mĂ€ Jeesus, joka otettiin teidĂ€n luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin nĂ€itte hĂ€nen taivaaseen menevĂ€n.”

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”NĂ€in on kirjoitettu. Kristuksen tuli kĂ€rsiĂ€ kuolema ja kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hĂ€nen nimessÀÀn saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tĂ€mĂ€n todistajat. MinĂ€ lĂ€hetĂ€n teille sen, minkĂ€ IsĂ€ni on luvannut. PysykÀÀ tĂ€ssĂ€ kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
    Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lÀhelle Betaniaa, ja siellÀ hÀn kohotti kÀtensÀ ja siunasi heidÀt. Siunatessaan hÀn erkani heistÀ, ja hÀnet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hÀnelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua tÀynnÀ palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissÀ ja ylistivÀt Jumalaa.

  • Toisesta Mooseksen kirjasta, luvusta 17

    RefidimissĂ€ kĂ€vivĂ€t amalekilaiset israelilaisten kimppuun. Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiĂ€ mukaasi ja lĂ€hde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minĂ€ asetun kukkulan laelle Herran sauva kĂ€dessĂ€ni.” Joosua teki niin kuin Mooses oli kĂ€skenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kĂ€det olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hĂ€n pÀÀsti kĂ€tensĂ€ vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla. Kun Mooseksen kĂ€det vĂ€syivĂ€t, Aaron ja Hur ottivat kiven hĂ€nen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hĂ€nen kĂ€siÀÀn kummaltakin puolen, niin ettĂ€ hĂ€n jaksoi pitÀÀ niitĂ€ ylhÀÀllĂ€ auringonlaskuun saakka. NĂ€in Joosua voitti amalekilaiset ja heidĂ€n sotajoukkonsa.

    Jaakobin kirjeestÀ, luvusta 5

    Jos joku teistÀ kÀrsii, hÀn rukoilkoon; jos joku on hyvillÀ mielin, hÀn laulakoon kiitosvirsiÀ. Jos joku teistÀ on sairaana, kutsukoon hÀn luokseen seurakunnan vanhimmat. NÀmÀ voidelkoot hÀnet öljyllÀ Herran nimessÀ ja rukoilkoot hÀnen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hÀnet jalkeille, ja jos hÀn on tehnyt syntiÀ, hÀn saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 11

    Jeesus sanoo:
    ”Kuvitelkaa, ettĂ€ joku teistĂ€ menee keskellĂ€ yötĂ€ ystĂ€vĂ€nsĂ€ luo ja sanoo: ’Veli hyvĂ€, lainaa minulle kolme leipÀÀ. ErĂ€s ystĂ€vĂ€ni poikkesi matkallaan luokseni, eikĂ€ minulla ole tarjota hĂ€nelle mitÀÀn.’ Toinen vastaa sisĂ€ltĂ€: ’ÄlĂ€ hĂ€iritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minĂ€ olen nukkumassa lasten kanssa. En minĂ€ voi nousta antamaan mitÀÀn.’ Mutta minĂ€ sanon teille: vaikka hĂ€n ei nousisikaan antamaan toiselle leipÀÀ pelkkÀÀ ystĂ€vyyttÀÀn, hĂ€n kuitenkin tekee sen, kun tĂ€mĂ€ hellittĂ€mĂ€ttĂ€ pyytÀÀ, ja hĂ€n antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
    NiinpĂ€ sanon teille: PyytĂ€kÀÀ, niin teille annetaan. EtsikÀÀ, niin te löydĂ€tte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. SillĂ€ pyytĂ€vĂ€ saa, etsijĂ€ löytÀÀ, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistĂ€ ole sellainen isĂ€, ettĂ€ antaa pojalleen kÀÀrmeen, kun poika pyytÀÀ kalaa? Tai skorpionin, kun hĂ€n pyytÀÀ munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvÀÀ, niin totta kai teidĂ€n IsĂ€nne paljon ennemmin antaa taivaasta PyhĂ€n Hengen niille, jotka sitĂ€ hĂ€neltĂ€ pyytĂ€vĂ€t.”

  • Jesajan kirjasta, luvusta 4

    SinÀ pÀivÀnÀ Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylvÀÀnÀ. RehevÀnÀ ja kukoistavana nousee maan hedelmÀ henkiin jÀÀneille israelilaisille. Ja Siionin jÀljelle jÀÀneitÀ ja Jerusalemissa jÀljellÀ olevia kutsutaan pyhiksi - kaikkia, jotka on kirjoitettu elÀvien kirjaan Jerusalemissa. Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttÀrien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellÀ, puhdistavalla hengellÀ, hÀn nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle pÀivÀksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllÀ. Se on oleva kuin maja, joka varjelee pÀivÀn helteeltÀ ja suojaa sateen ryöppyjÀ vastaan.

    EnsimmÀisestÀ Johanneksen kirjeestÀ, luvusta 3

    Lapseni, ÀlkÀÀmme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. SiitÀ me ymmÀrrÀmme, ettÀ totuus on meissÀ, ja me voimme hÀnen edessÀÀn rauhoittaa sydÀmemme, jos se meitÀ jostakin syyttÀÀ. Jumala on meidÀn sydÀntÀmme suurempi ja tietÀÀ kaiken.
    Rakkaat ystÀvÀt, jos sydÀmemme ei meitÀ syytÀ, me voimme rohkeasti lÀhestyÀ Jumalaa. Ja mitÀ pyydÀmmekin, sen me hÀneltÀ saamme, koska noudatamme hÀnen kÀskyjÀÀn ja teemme sitÀ, mikÀ on hÀnen mielensÀ mukaista.
    TÀmÀ on hÀnen kÀskynsÀ: meidÀn tulee uskoa hÀnen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hÀn on meitÀ kÀskenyt. Joka pitÀÀ hÀnen kÀskynsÀ, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hÀnessÀ. Ja sen, ettÀ hÀn pysyy meissÀ, me tiedÀmme HengestÀ, jonka hÀn on meille antanut.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 15

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos noudatatte kĂ€skyjĂ€ni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minĂ€ olen noudattanut IsĂ€ni kĂ€skyjĂ€ ja pysyn hĂ€nen rakkaudessaan.
    Olen puhunut teille tĂ€mĂ€n, jotta teillĂ€ olisi minun iloni sydĂ€messĂ€nne ja teidĂ€n ilonne tulisi tĂ€ydelliseksi. Minun kĂ€skyni on tĂ€mĂ€: rakastakaa toisianne, niin kuin minĂ€ olen rakastanut teitĂ€. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin ettĂ€ antaa henkensĂ€ ystĂ€viensĂ€ puolesta. Te olette ystĂ€viĂ€ni, kun teette sen, minkĂ€ kĂ€sken teidĂ€n tehdĂ€. En sano teitĂ€ enÀÀ palvelijoiksi, sillĂ€ palvelija ei tunne isĂ€ntĂ€nsĂ€ aikeita. MinĂ€ sanon teitĂ€ ystĂ€vikseni, olenhan saattanut teidĂ€n tietoonne kaiken, minkĂ€ olen IsĂ€ltĂ€ni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minĂ€ valitsin teidĂ€t, ja minun tahtoni on, ettĂ€ te lĂ€hdette liikkeelle ja tuotatte hedelmÀÀ, sitĂ€ hedelmÀÀ joka pysyy. Kun niin teette, IsĂ€ antaa teille kaiken, mitĂ€ minun nimessĂ€ni hĂ€neltĂ€ pyydĂ€tte. TĂ€mĂ€n kĂ€skyn minĂ€ teille annan: rakastakaa toisianne.”

  • ViidennestĂ€ Mooseksen kirjasta, luvusta 30

    Mooses kutsui koolle kaikki israelilaiset ja sanoi heille:
    ”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: MinĂ€ olen pannut teidĂ€n valittavaksenne elĂ€mĂ€n ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elĂ€mĂ€, ettĂ€ te ja teidĂ€n jĂ€lkelĂ€isenne saisitte elÀÀ. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa hĂ€ntĂ€ ja pysykÀÀ hĂ€nelle uskollisina. Silloin te saatte elÀÀ, ja Herra antaa teidĂ€n aina asua siinĂ€ maassa, josta hĂ€n valalla vannoen antoi lupauksen teidĂ€n esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 11

    Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistÀ antanut.
    Uskovina nÀmÀ kaikki kuolivat. SitÀ, mikÀ heille oli luvattu, he eivÀt saaneet; he olivat vain etÀÀltÀ nÀhneet sen ja tervehtineet sitÀ iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan pÀÀllÀ. Ne, jotka puhuvat nÀin, osoittavat kaipaavansa isÀnmaata. Mutta jos heidÀn mielessÀÀn olisi ollut se maa, josta he olivat lÀhteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isÀnmaata. Sen tÀhden ei Jumalakaan hÀpeÀ heitÀ, vaan sallii itseÀÀn kutsuttavan heidÀn Jumalakseen, sillÀ hÀn on heitÀ varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
    Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hĂ€net pantiin koetteelle. HĂ€n oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hĂ€nelle oli sanottu: ”Iisakin jĂ€lkelĂ€isiĂ€ sanotaan sinun lapsiksesi.” HĂ€n pÀÀtteli, ettĂ€ Jumala kykenee jopa herĂ€ttĂ€mÀÀn kuolleen, ja niin hĂ€n sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinĂ€.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 14

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    Ӏlköön sydĂ€menne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun IsĂ€ni kodissa on monta huonetta - enhĂ€n minĂ€ muuten sanoisi, ettĂ€ menen valmistamaan teille asuinsijan. MinĂ€ menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidĂ€t luokseni, jotta saisitte olla siellĂ€ missĂ€ minĂ€ olen. Te tiedĂ€tte kyllĂ€ tien sinne minne minĂ€ menen.”
    Tuomas sanoi hĂ€nelle: ”Herra, emme me tiedĂ€, minne sinĂ€ menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”MinĂ€ olen tie, totuus ja elĂ€mĂ€. Ei kukaan pÀÀse IsĂ€n luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun IsĂ€ni. Te tunnette hĂ€net jo nyt, olettehan nĂ€hneet hĂ€net.”

  • Miikan kirjasta, luvusta 7

    Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,
    kaitse omaa laumaasi,
    joka asuu yksin keskellÀ metsÀÀ,
    kaukana hedelmÀtarhoistaan.
    Johda se Basanin ja Gileadin laitumille
    niin kuin entisinÀ aikoina.
    Niin kuin silloin, kun lÀhditte EgyptistÀ,
    niin te saatte vielÀkin nÀhdÀ ihmeitÀ.
    Kaikki kansat nÀkevÀt nuo ihmeelliset teot,
    katselevat niitÀ voimattomina mahtavuudestaan huolimatta.
    Kaikki mykistyvÀt,
    ja heidÀn korvansa menevÀt tukkoon.
    He nuolevat tomua kuin kÀÀrmeet, kuin maan matelijat.
    Vavisten he tulevat varustuksistaan,
    lÀhestyvÀt kauhusta kalpeina Herraa, meidÀn Jumalaamme.
    Sinua, Herra, he pelkÀÀvÀt!
    Jumala, onko sinun vertaistasi!
    SinÀ annat synnit anteeksi
    ja jÀtÀt rankaisematta
    jÀljelle jÀÀneen kansasi rikkomukset.
    SinÀ et pidÀ vihaa iÀti,
    sinÀ olet laupias.
    SinÀ armahdat meitÀ yhÀ,
    poljet syntimme jalkojesi alle.
    Kaikki syntimme sinÀ heitÀt
    meren syvyyteen.
    SinÀ osoitat uskollisuutta Jaakobille,
    hyvyyttÀ Abrahamille.
    TÀmÀn olet vannoen luvannut isillemme
    jo muinaisina aikoina.

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 13

    Rauhan Jumala,
    joka ikuisen liiton uhriveren tÀhden
    on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen,
    meidÀn Herramme Jeesuksen,
    varustakoon teidÀt hyvillÀ lahjoillaan,
    niin ettÀ voitte tÀyttÀÀ hÀnen tahtonsa.
    Sen, mikÀ on hÀnelle mieleen,
    hÀn itse tehköön meissÀ,
    hÀn ja Jeesus Kristus.
    HĂ€nen on kunnia
    aina ja ikuisesti. Aamen.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 10

    Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeÀÀ sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. HĂ€nelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hĂ€nen ÀÀntÀÀn. HĂ€n kutsuu lampaitaan nimeltĂ€ ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hĂ€n kulkee niiden edellĂ€, ja lampaat seuraavat hĂ€ntĂ€, koska ne tuntevat hĂ€nen ÀÀnensĂ€. Vierasta ne eivĂ€t lĂ€hde seuraamaan vaan karkaavat hĂ€nen luotaan, sillĂ€ ne eivĂ€t tunne vieraan ÀÀntĂ€.”
    Jeesus esitti heille tÀmÀn vertauksen, mutta he eivÀt ymmÀrtÀneet, mitÀ hÀn puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minĂ€ olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivĂ€tkĂ€ lampaat ole kuunnelleet heitĂ€. MinĂ€ olen portti. Se, joka tulee sisÀÀn minun kauttani, pelastuu. HĂ€n voi vapaasti tulla ja mennĂ€, ja hĂ€n löytÀÀ laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. MinĂ€ olen tullut antamaan elĂ€mĂ€n, yltĂ€kyllĂ€isen elĂ€mĂ€n.”

  • Sakarjan kirjasta, luvusta 8

    NĂ€in sanoo Herra Sebaot:
    - MinÀ kylvÀn rauhaa ja menestystÀ.
    Viiniköynnös antaa hedelmÀnsÀ,
    maa tuottaa satonsa,
    ja taivas antaa sateensa.
    Kaiken tÀmÀn minÀ lahjoitan
    kansastani jÀljelle jÀÀneille.
    Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot,
    olette olleet kansojen keskuudessa
    merkkinÀ minun kirouksestani,
    niin te tulette olemaan
    merkkinÀ minun siunauksestani,
    kun minÀ olen pelastanut teidÀt.
    ÄlkÀÀ pelĂ€tkö!
    Rohkaiskaa mielenne!

    Apostolien teoista, luvusta 13

    Paavali sanoi puheessaan:
    ”Daavidin jĂ€lkelĂ€isistĂ€ Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. HĂ€nen edellÀÀn kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, ettĂ€ kaikkien tuli kÀÀntyĂ€ ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa pÀÀssĂ€, hĂ€n sanoi: ’En minĂ€ ole se, joksi te minua luulette. Minun jĂ€lkeeni tulee toinen, jonka kenkiĂ€kÀÀn minĂ€ en kelpaa riisumaan.’
    Veljet, Abrahamin jÀlkelÀiset, ja te muut, jotka pelkÀÀtte Jumalaa! Juuri meille on lÀhetetty sanoma tÀstÀ Pelastajasta. Jerusalemilaiset ja heidÀn hallitusmiehensÀ eivÀt tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hÀnet, mutta nÀin he panivat tÀytÀntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. MitÀÀn syytÀ kuolemantuomioon he eivÀt voineet esittÀÀ, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hÀnet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitÀ hÀnestÀ oli kirjoitettu, he ottivat hÀnet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herÀtti hÀnet kuolleista. HÀn ilmestyi sitten usean pÀivÀn aikana niille, jotka yhdessÀ hÀnen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. NÀmÀ ovat nyt hÀnen todistajiaan, he todistavat hÀnestÀ Israelin kansalle.
    Me julistamme teille ilosanoman: MinkĂ€ Jumala lupasi meidĂ€n isillemme, sen hĂ€n on tĂ€yttĂ€nyt meille, heidĂ€n lapsilleen. HĂ€n on herĂ€ttĂ€nyt Jeesuksen kuolleista.”

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    YhtĂ€kkiĂ€ Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellĂ€ ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelĂ€styivĂ€t suunnattomasti, sillĂ€ he luulivat nĂ€kevĂ€nsĂ€ aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidĂ€n mieleenne nousee epĂ€ilyksiĂ€? Katsokaa minun kĂ€siĂ€ni ja jalkojani: minĂ€ tĂ€ssĂ€ olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nĂ€hkÀÀ itse. Ei aaveella ole lihaa eikĂ€ luita, niin kuin te nĂ€ette minussa olevan.” NĂ€in puhuessaan hĂ€n nĂ€ytti heille kĂ€tensĂ€ ja jalkansa. Kuitenkaan he eivĂ€t vielĂ€ tienneet, mitĂ€ uskoa, niin iloissaan ja ihmeissÀÀn he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillĂ€ tÀÀllĂ€ mitÀÀn syötĂ€vÀÀ?” He antoivat hĂ€nelle palan paistettua kalaa ja nĂ€kivĂ€t, kuinka hĂ€n otti sen kĂ€teensĂ€ ja söi.
    Jeesus sanoi heille: ”TĂ€tĂ€ minĂ€ tarkoitin, kun ollessani vielĂ€ teidĂ€n kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli kĂ€ydĂ€ toteen, mitĂ€ Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hĂ€n avasi heidĂ€n mielensĂ€ ymmĂ€rtĂ€mÀÀn kirjoitukset. HĂ€n sanoi heille: ”NĂ€in on kirjoitettu. Kristuksen tuli kĂ€rsiĂ€ kuolema ja kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hĂ€nen nimessÀÀn saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tĂ€mĂ€n todistajat. MinĂ€ lĂ€hetĂ€n teille sen, minkĂ€ IsĂ€ni on luvannut. PysykÀÀ tĂ€ssĂ€ kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

  • Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 16

    Kun Jeesus oli varhain sapatin jÀlkeisenÀ pÀivÀnÀ noussut kuolleista, hÀn ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hÀn oli ajanut ulos seitsemÀn pahaa henkeÀ. Maria lÀhti sieltÀ ja vei sanan Jeesuksen seuralaisille, jotka itkivÀt murheissaan. He eivÀt kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, ettÀ Jeesus eli ja ettÀ Maria oli nÀhnyt hÀnet.
    TÀmÀn jÀlkeen Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistÀ, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. Myös nÀmÀ menivÀt viemÀÀn toisille sanaa, mutta heitÀkÀÀn ei uskottu.
    Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidĂ€n ollessaan aterialla. HĂ€n moitti heidĂ€n epĂ€uskoaan ja heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ kovuutta, kun he eivĂ€t olleet uskoneet niitĂ€, jotka olivat nĂ€hneet hĂ€net kuolleista nousseena. HĂ€n sanoi heille: ”MenkÀÀ kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

  • Psalmista 73

    MinÀ saan aina olla luonasi,
    sinÀ pidÀt kÀdestÀni kiinni.
    SinÀ johdatat minua tahtosi mukaan,
    ja viimein sinÀ nostat minut kunniaan.
    Taivaassa minulla on sinut,
    sinÀ olet ainoa turvani maan pÀÀllÀ.
    Vaikka ruumiini ja sieluni nÀÀntyy,
    Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
    Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvÀt.
    SinÀ tuhoat kaikki, jotka pettÀvÀt sinut.
    Mutta minun onneni on olla lÀhellÀ Jumalaa,
    minÀ turvaan Herraan, Jumalaani,
    ja kerron kaikista hÀnen teoistaan.

    EnsimmÀisestÀ Pietarin kirjeestÀ, luvusta 1

    TiedÀttehÀn, ettei teitÀ ole lunastettu isiltÀ perimÀstÀnne tyhjÀnpÀivÀisestÀ elÀmÀstÀ millÀÀn katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömÀn ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellÀ. HÀnet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hÀnet on tuotu julki teitÀ varten. HÀnen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herÀtti hÀnet kuolleista ja antoi hÀnelle kirkkauden, niin ettÀ te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.
    Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elÀÀksenne vilpittömÀssÀ, veljellisessÀ rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydÀmestÀnne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestÀ, vaan katoamattomasta, Jumalan elÀvÀstÀ ja pysyvÀstÀ sanasta.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 28

    Naiset lĂ€htivĂ€t haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivĂ€t viemÀÀn sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtĂ€kkiĂ€ Jeesus tuli heitĂ€ vastaan ja tervehti heitĂ€. He menivĂ€t hĂ€nen luokseen, syleilivĂ€t hĂ€nen jalkojaan ja kumarsivat hĂ€ntĂ€. Silloin Jeesus sanoi heille: ӀlkÀÀ pelĂ€tkö! MenkÀÀ sanomaan veljilleni, ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ lĂ€hteĂ€ Galileaan. SiellĂ€ he nĂ€kevĂ€t minut.”
    Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistĂ€ menivĂ€t kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitĂ€ oli tapahtunut. Silloin nĂ€mĂ€ kokoontuivat neuvottelemaan yhdessĂ€ vanhimpien kanssa ja pÀÀttivĂ€t antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, ettĂ€ hĂ€nen opetuslapsensa tulivat yöllĂ€, kun te nukuitte, ja varastivat hĂ€net. Ja jos tĂ€mĂ€ tulee maaherran korviin, me kyllĂ€ lepytĂ€mme hĂ€net ja jĂ€rjestĂ€mme niin, ettei teille koidu ikĂ€vyyksiĂ€.” Sotilaat ottivat rahat ja tekivĂ€t niin kuin heille oli sanottu. HeidĂ€n kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 25

    Kuolema on nielty ainiaaksi.
    Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet
    ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja hÀpeÀstÀ
    kaikkialla maan pÀÀllÀ.
    NĂ€in on Herra puhunut.
    SinÀ pÀivÀnÀ sanotaan:
    ”TĂ€mĂ€ on meidĂ€n Jumalamme!
    HĂ€neen me panimme toivomme,
    ja hÀn pelasti meidÀt.
    TÀmÀ on Herra, hÀneen me kiinnitÀmme toivomme,
    iloitkaamme ja riemuitkaamme! HĂ€n pelastaa meidĂ€t.”

    EnsimmÀisestÀ kirjeestÀ korinttilaisille, luvusta 5

    Ettekö tiedÀ, ettÀ pieni mÀÀrÀ hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin ettÀ teistÀ tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillÀ meidÀn pÀÀsiÀislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. MeidÀn on siis aika viettÀÀ juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessÀ ja totuudessa.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 28

    Sapatin pÀÀtyttyĂ€, viikon ensimmĂ€isen pĂ€ivĂ€n koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. ÄkkiĂ€ maa alkoi vavahdella ja jĂ€ristĂ€, sillĂ€ Herran enkeli laskeutui taivaasta. HĂ€n tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. HĂ€n oli hohtava kuin salama ja hĂ€nen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelĂ€styivĂ€t hĂ€ntĂ€ niin, ettĂ€ alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
    Enkeli kÀÀntyi naisten puoleen ja sanoi: ӀlkÀÀ te pelĂ€tkö. MinĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hĂ€n ole tÀÀllĂ€, hĂ€n on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hĂ€n makasi. MenkÀÀ kiireesti sanomaan hĂ€nen opetuslapsilleen: ’HĂ€n on noussut kuolleista. HĂ€n menee teidĂ€n edellĂ€nne Galileaan, siellĂ€ te nĂ€ette hĂ€net.’ TĂ€mĂ€ oli minun sanomani teille.”
    Naiset lÀhtivÀt heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivÀt viemÀÀn sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

  • Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 23

    Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipĂ€ivĂ€llĂ€, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitĂ€ kesti yhdeksĂ€nteen tuntiin saakka. Temppelin vĂ€liverho repesi keskeltĂ€ kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla ÀÀnellĂ€: ”IsĂ€, sinun kĂ€siisi minĂ€ uskon henkeni.” TĂ€mĂ€n sanottuaan hĂ€n henkĂ€isi viimeisen kerran.
    Kun sadanpÀÀllikkö nĂ€ki, mitĂ€ tapahtui, hĂ€n antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: ”TĂ€mĂ€ mies oli todella viaton.” Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerÀÀntyneet katselemaan tĂ€tĂ€ nĂ€ytelmÀÀ, palasivat tĂ€mĂ€n nĂ€htyÀÀn kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etÀÀmpĂ€nĂ€ ja seurasivat sieltĂ€ tapahtumia. SiellĂ€ olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hĂ€nen mukanaan.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 50

    Herra, minun Jumalani,
    on antanut minulle taitavan kielen,
    niin ettÀ voin sanalla rohkaista uupunutta.
    Aamu aamulta hÀn herÀttÀÀ minut,
    herÀttÀÀ korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
    Herra avasi minun korvani,
    ja minÀ tottelin,
    en vÀistÀnyt tehtÀvÀÀni.
    MinÀ tarjosin selkÀni lyötÀvÀksi
    ja poskieni parran revittÀvÀksi,
    en kÀtkenyt kasvojani hÀvÀistyksiltÀ, en sylkÀisyiltÀ.
    Herra, minun Jumalani, auttaa minua,
    siksi en pelkÀÀ hÀvÀistystÀ.
    Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.
    MinÀ tiedÀn, etten jÀÀ hÀpeÀÀni,
    sillÀ hÀn on lÀhellÀ, hÀn osoittaa syyttömyyteni
    - kuka voisi minua syyttÀÀ!
    Asettukaamme siis kÀymÀÀn oikeutta.
    Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan?
    Astukoon hÀn esiin!
    Herra, minun Jumalani, on minun auttajani.
    Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
    Nuo kaikki hÀviÀvÀt
    kuin vaate, jonka koi syö.
    Se teistÀ, joka pelkÀÀ Jumalaa,
    kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
    Joka kulkee syvÀllÀ pimeydessÀ
    ilman valoa,
    luottakoon Herran nimeen
    ja turvautukoon Jumalaan.

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 7

    Jeesus pysyy ikuisesti, hÀnen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hÀn pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hÀnen vÀlityksellÀÀn lÀhestyvÀt Jumalaa. HÀn elÀÀ iÀti rukoillakseen heidÀn puolestaan.
    Juuri tÀllaisen ylipapin me tarvitsimme. HÀn on pyhÀ, viaton ja tahraton, hÀnet on erotettu syntisistÀ ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hÀnen ei tarvitse pÀivittÀin uhrata ensin omien syntiensÀ ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. HÀn on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensÀ.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjĂ€t ja ostajat sieltĂ€ ulos. HĂ€n kaatoi rahanvaihtajien pöydĂ€t ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitĂ€ rosvojen luolan.”
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hĂ€n paransi heidĂ€t. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat nĂ€kivĂ€t, mitĂ€ kaikkea hĂ€mmĂ€styttĂ€vÀÀ hĂ€n teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissĂ€: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hĂ€nelle: ”Kuuletko, mitĂ€ nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tĂ€tĂ€ sanaa: ”Lasten ja imevĂ€isten suusta sinĂ€ olet hankkinut kiitoksesi”?” HĂ€n jĂ€tti heidĂ€t siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellĂ€ yötĂ€.
    (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hĂ€nen tuli nĂ€lkĂ€. HĂ€n nĂ€ki tien vierellĂ€ viikunapuun ja meni tutkimaan sitĂ€, mutta ei löytĂ€nyt siitĂ€ muuta kuin lehtiĂ€. Silloin hĂ€n sanoi puulle: ”IkinĂ€ et enÀÀ tee hedelmÀÀ.” SiinĂ€ samassa viikunapuu kuivettui.
    Kun opetuslapset sen nĂ€kivĂ€t, he hĂ€mmĂ€styivĂ€t ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin Ă€kkiĂ€ kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillĂ€ olisi uskoa ettekĂ€ epĂ€ilisi, te ette ainoastaan tekisi tĂ€tĂ€ viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tĂ€lle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. MitĂ€ tahansa te uskossa rukoillen pyydĂ€tte, sen te saatte.”)

  • EnsimmĂ€isestĂ€ Samuelin kirjasta, luvusta 2

    Hanna rukoili sanoen:
    - SydÀmeni riemuitsee Herrasta,
    Herra nostaa minun pÀÀni pystyyn.
    MinÀ voin rohkeasti vastata vihollisilleni,
    sinun avustasi minÀ iloitsen.
    Vain Herra on pyhÀ, ei ole toista,
    meidÀn Jumalamme yksin on luja kallio.
    Herra lÀhettÀÀ kuoleman ja antaa elÀmÀn,
    vie alas tuonelaan ja nostaa sieltÀ.
    Herra tekee köyhÀksi ja antaa rikkauden,
    painaa maahan ja kohottaa.
    HÀn ylentÀÀ tomusta mitÀttömÀn
    ja korottaa tuhkasta köyhÀn,
    sijoittaa heidÀt ylhÀisten joukkoon
    ja antaa heille kunniasijan.
    Maan perustukset ovat Herran,
    niiden varaan hÀn on laskenut maan.
    HÀn pitÀÀ huolen omiensa askelista,
    mutta pahat joutuvat pimeyteen.
    Omin voimin ei yksikÀÀn menesty.

    KirjeestÀ roomalaisille, luvusta 8

    MikÀÀn kadotustuomio ei siis kohtaa niitÀ, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elÀmÀn Kristuksen Jeesuksen yhteydessÀ, on nÀet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hÀn lÀhetti tÀnne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. NÀin hÀn tuomitsi ihmisessÀ ihmisten synnin, jotta meissÀ, jotka elÀmme Hengen emmekÀ lihamme mukaista elÀmÀÀ, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1

    Maria sanoi:
    - Minun sieluni ylistÀÀ Herran suuruutta,
    minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
    sillÀ hÀn on luonut katseensa vÀhÀiseen palvelijaansa.
    TÀstedes kaikki sukupolvet ylistÀvÀt minua autuaaksi,
    sillÀ Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
    HÀnen nimensÀ on pyhÀ,
    polvesta polveen hÀn osoittaa laupeutensa
    niille, jotka hÀntÀ pelkÀÀvÀt.
    HÀnen kÀtensÀ on tehnyt mahtavia tekoja,
    hÀn on lyönyt hajalle
    ne, joilla on ylpeÀt ajatukset sydÀmessÀÀn.
    HÀn on syössyt vallanpitÀjÀt istuimiltaan
    ja korottanut alhaiset.
    NÀlkÀiset hÀn on ruokkinut runsain mÀÀrin,
    mutta rikkaat hÀn on lÀhettÀnyt tyhjin kÀsin pois.
    HÀn on pitÀnyt huolen palvelijastaan Israelista,
    hÀn on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
    Abrahamille ja hÀnen jÀlkelÀisilleen, ajasta aikaan,
    niin kuin hÀn on isillemme luvannut.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 55

    Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ÀÀreen!
    Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
    ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökÀÀ,
    ottakaa maksutta viiniÀ ja maitoa!
    Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitÀ, mikÀ ei ole leipÀÀ,
    vaihdatte työstÀ saamanne palkan
    siihen, mikÀ ei tee kyllÀiseksi?
    Kuulkaa minua, niin saatte syödÀ hyvin,
    te saatte nauttia parhaista herkuista.
    Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni,
    kuulkaa, niin te saatte elÀÀ!
    MinÀ teen ikuisen liiton teidÀn kanssanne
    ja lupaan olla liitossani uskollinen,
    niin kuin olin uskollinen Daavidille.

    Johanneksen ilmestyksestÀ, luvusta 21

    Valtaistuimella istuva lausui: ”MinĂ€ olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minĂ€ annan lahjaksi vettĂ€ elĂ€mĂ€n veden lĂ€hteestĂ€. TĂ€mĂ€ on voittajan palkinto. MinĂ€ olen hĂ€nen Jumalansa, ja hĂ€n on minun poikani.”

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoi:
    ”MinĂ€ olen elĂ€mĂ€n leipĂ€. TeidĂ€n isĂ€nne söivĂ€t autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tĂ€mĂ€ leipĂ€ tulee taivaasta, ja se, joka tĂ€tĂ€ syö, ei kuole. MinĂ€ olen tĂ€mĂ€ elĂ€vĂ€ leipĂ€, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tĂ€tĂ€ leipÀÀ, elÀÀ ikuisesti. LeipĂ€, jonka minĂ€ annan, on minun ruumiini. MinĂ€ annan sen, ettĂ€ maailma saisi elÀÀ.”
    TĂ€stĂ€ sukeutui kiivas vĂ€ittely juutalaisten kesken. He kysyivĂ€t toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidĂ€n syötĂ€vĂ€ksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hĂ€nen vertaan, teillĂ€ ei ole elĂ€mÀÀ. Mutta sillĂ€, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elĂ€mĂ€, ja viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ minĂ€ herĂ€tĂ€n hĂ€net. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minĂ€ pysyn hĂ€nessĂ€. IsĂ€, joka elÀÀ, on minut lĂ€hettĂ€nyt, ja niin kuin minĂ€ saan elĂ€mĂ€ni IsĂ€ltĂ€, niin saa minulta elĂ€mĂ€n se, joka minua syö. TĂ€mĂ€ on se leipĂ€, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidĂ€n isĂ€nne söivĂ€t: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tĂ€tĂ€ leipÀÀ, elÀÀ ikuisesti.”

  • Jeremian kirjasta, luvusta 7

    NĂ€in sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
    ”TĂ€mĂ€n kĂ€skyn minĂ€ annoin heille: kuunnelkaa minua, niin minĂ€ olen teidĂ€n Jumalanne ja te olette minun kansani; kulkekaa aina sitĂ€ tietĂ€, jota minĂ€ kĂ€sken teidĂ€n kulkea, niin teidĂ€n kĂ€y hyvin! Mutta eivĂ€t he totelleet minua, eivĂ€t ottaneet kĂ€skyĂ€ni kuuleviin korviinsa, vaan kulkivat omien ajatustensa, oman pahan ja paatuneen sydĂ€mensĂ€ mukaan. EivĂ€t he kÀÀntĂ€neet kasvojaan minun puoleeni, selkĂ€nsĂ€ he kÀÀnsivĂ€t minulle. Kerran toisensa jĂ€lkeen olen lĂ€hettĂ€nyt teidĂ€n luoksenne palvelijoitani, profeettoja, siitĂ€ alkaen kun teidĂ€n isĂ€nne lĂ€htivĂ€t EgyptistĂ€ ja aina tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. SittenkÀÀn te ette ole minua totelleet. Olette sulkeneet korvanne, kovettaneet mielenne ja tehneet pahaa vielĂ€ enemmĂ€n kuin isĂ€nne.”

    EnsimmÀisestÀ Johanneksen kirjeestÀ, luvusta 5

    Me tiedÀmme, ettei yksikÀÀn Jumalasta syntynyt tee syntiÀ. HÀn, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistÀ, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedÀmme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
    Me tiedÀmme myös, ettÀ Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmÀrryksen, jotta tuntisimme hÀnet, joka on Todellinen. Ja tÀssÀ Todellisessa me elÀmme, kun olemme hÀnen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. HÀn on tosi Jumala ja iankaikkinen elÀmÀ.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 8

    Jeesus sanoi:
    ”Kuka teistĂ€ voi osoittaa, ettĂ€ minĂ€ olen tehnyt syntiĂ€? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lĂ€htöisin Jumalasta, kuulee mitĂ€ Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lĂ€htöisin Jumalasta.”
    Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”SinĂ€ olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeĂ€. MinĂ€ kunnioitan IsÀÀni, mutta te hĂ€pĂ€isette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitÀÀ kiinni minun sanastani, ei milloinkaan nĂ€e kuolemaa.”
    Juutalaiset sanoivat hĂ€nelle: ”Nyt asia on selvĂ€: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinĂ€ sanot: ’Joka pitÀÀ kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ SinĂ€kö muka olet suurempi kuin isĂ€mme Abraham? HĂ€n on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. MikĂ€ sinĂ€ luulet olevasi?”
    Jeesus vastasi: ”Jos minĂ€ itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkÀÀn arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa IsĂ€, hĂ€n, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan hĂ€ntĂ€, mutta minĂ€ tunnen hĂ€net. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minĂ€ tunnen hĂ€net ja pidĂ€n kiinni hĂ€nen sanastaan. TeidĂ€n isĂ€nne Abraham iloitsi siitĂ€, ettĂ€ saisi nĂ€hdĂ€ minun pĂ€ivĂ€ni. HĂ€n nĂ€ki sen ja riemuitsi.”
    Juutalaiset sanoivat hĂ€nelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nĂ€hnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minĂ€ olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviĂ€ heittÀÀkseen niillĂ€ hĂ€ntĂ€.

  • EnsimmĂ€isestĂ€ Mooseksen kirjasta, luvusta 32

    Samana yönĂ€ Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidĂ€t ensin vastarannalle hĂ€n kĂ€ski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jĂ€i toiselle rannalle. SiellĂ€ muuan mies paini hĂ€nen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei pÀÀssyt voitolle, hĂ€n iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin ettĂ€ Jaakobin lonkka nyrjĂ€hti hĂ€nen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hĂ€nelle: ”PÀÀstĂ€ minut menemÀÀn, sillĂ€ pĂ€ivĂ€ valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En pÀÀstĂ€ sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi hĂ€neltĂ€: ”MikĂ€ sinun nimesi on?” HĂ€n vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidĂ€ enÀÀ sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillĂ€ sinĂ€ olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hĂ€nelle: ”Sano sinĂ€kin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitĂ€isi tietÀÀ minun nimeni?” Ja hĂ€n siunasi Jaakobin siellĂ€.
    Jaakob antoi paikan nimeksi Penuel. HĂ€n sanoi: ”MinĂ€ olen nĂ€hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Aurinko nousi, ja hĂ€n jatkoi matkaansa Penuelista eteenpĂ€in ontuen lonkkaansa.

    Jaakobin kirjeestÀ, luvusta 1

    Veljeni, pitÀkÀÀ pelkkÀnÀ ilona niitÀ monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. TehÀn tiedÀtte, ettÀ kun uskonne selviytyy koetuksesta, tÀmÀ kasvattaa teissÀ kestÀvyyttÀ. Ja kestÀvyys johtakoon tÀydelliseen tulokseen, jotta olisitte tÀydellisiÀ ja eheitÀ, ette vajaita miltÀÀn kohden.
    Jos kuitenkin joltakulta teistÀ puuttuu viisautta, pyytÀköön sitÀ Jumalalta. HÀn on saava pyytÀmÀnsÀ, sillÀ Jumala antaa auliisti kaikille, ketÀÀn soimaamatta. Mutta pyytÀköön uskossa, lainkaan epÀilemÀttÀ. Joka epÀilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tÀnne.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 7

    ErÀs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hÀn meni sinne ja asettui ruokapöytÀÀn. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistÀ elÀmÀÀ. Kun hÀn sai tietÀÀ, ettÀ Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hÀn tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyÀ. HÀn asettui Jeesuksen taakse tÀmÀn jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hÀnen kyynelistÀÀn, hÀn kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitÀ ja voiteli ne tuoksuöljyllÀ.
    Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, nĂ€ki sen ja ajatteli: ”Jos tĂ€mĂ€ mies olisi profeetta, hĂ€n kyllĂ€ tietĂ€isi, millainen nainen hĂ€neen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hĂ€nelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
    ”Oli kaksi miestĂ€â€, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentĂ€ denaaria. Kun heillĂ€ ei ollut millĂ€ maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistĂ€ nyt rakastaa hĂ€ntĂ€ enemmĂ€n?” Simon vastasi: ”EiköhĂ€n se, joka sai enemmĂ€n anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. HĂ€n kÀÀntyi naiseen pĂ€in ja puhui Simonille: ”Katso tĂ€tĂ€ naista. Kun tulin kotiisi, sinĂ€ et antanut vettĂ€ jalkojeni pesuun, mutta hĂ€n kasteli jalkani kyynelillÀÀn ja kuivasi ne hiuksillaan. SinĂ€ et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hĂ€n on suudellut jalkojani siitĂ€ saakka kun tĂ€nne tulin. SinĂ€ et voidellut pÀÀtĂ€ni öljyllĂ€, mutta hĂ€n voiteli jalkani tuoksuöljyllĂ€. NiinpĂ€ sanonkin sinulle: hĂ€n sai paljot syntinsĂ€ anteeksi, sen vuoksi hĂ€n rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vĂ€hĂ€n, se myös rakastaa vĂ€hĂ€n.” Ja hĂ€n sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
    PöytĂ€vieraat alkoivat ihmetellĂ€: ”Kuka tuo mies on? HĂ€nhĂ€n antaa syntejĂ€kin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”