Avsnitt

  • Danielin kirjasta, luvusta 2

    Daniel puhui kuninkaalle:
    ”SinĂ€ katselit, kuningas, ja edessĂ€si oli suuri kuvapatsas. Patsas oli korkea, ja sen loisto oli suunnaton. Se oli sinun edessĂ€si, ja sen muoto oli kauhistava. Se patsas oli tĂ€llainen: pÀÀ puhdasta kultaa, rinta ja kĂ€sivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sÀÀret rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea. SitĂ€ katsellessasi lĂ€hti kĂ€den koskematta vierimÀÀn kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Niin murtuivat yhtĂ€ lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistĂ€ tuli kuin ruumenia kesĂ€isellĂ€ puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikĂ€ niitĂ€ löytynyt mistÀÀn. Ja kivestĂ€, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se tĂ€ytti koko maailman. TĂ€mĂ€ oli uni, ja nyt kerromme kuninkaalle sen selityksen.
    Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. HÀn on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan elÀimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. SinÀ olet kultainen pÀÀ. Mutta sinun jÀlkeesi nousee toinen valtakunta, vÀhÀisempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, pronssinen, joka on hallitseva koko maailmaa. VielÀ on tuleva neljÀs valtakunta, luja kuin rauta, ja niin kuin rauta murskaa ja sÀrkee kaiken ja niin kuin rauta rikkoo, niin se on murskaava ja rikkova kaikki muut.
    Se, ettÀ nÀit jalkojen ja varpaiden olevan osaksi ruukkusavea ja osaksi rautaa, tarkoittaa, ettÀ tÀmÀ valtakunta on oleva jakautunut mutta siinÀ on raudan lujuutta, niin kuin nÀit rautaa olevan ruukkusaven seassa.
    Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttĂ€vĂ€ valtakunnan, joka ei ikinĂ€ tuhoudu, eikĂ€ sitĂ€ valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti.”

    KirjeestÀ roomalaisille, luvusta 13

    Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. EihÀn ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta perÀisin, hÀneltÀ ovat vallankÀyttÀjÀt saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan sÀÀdöstÀ vastaan, ja ne, jotka nÀin tekevÀt, saavat rangaistuksensa. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelÀtÀ viranomaisia, vaan sen, joka tekee vÀÀrin. Jos siis tahdot elÀÀ pelkÀÀmÀttÀ esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltÀ kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet vÀÀrin, pelkÀÀ! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee tÀytÀntöön vÀÀrintekijÀlle kuuluvan rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillÀ viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtÀviÀÀn. Antakaa jokaiselle se, mikÀ hÀnelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 17

    Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidĂ€n opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllĂ€â€, hĂ€n vastasi. Kun hĂ€n meni sisĂ€lle taloon, Jeesus ehĂ€tti kysymÀÀn: ”MitĂ€ mieltĂ€ olet, Simon? KeiltĂ€ tĂ€mĂ€n maailman kuninkaat perivĂ€t tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hĂ€nelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidĂ€t? Mene jĂ€rvelle ja heitĂ€ onki veteen. Ota ensimmĂ€inen kala, jonka vedĂ€t ylös, ja avaa sen suu. SiellĂ€ on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekĂ€ minun ettĂ€ itsesi puolesta.”

  • Jesajan kirjasta, luvusta 65

    EnÀÀ he eivÀt nÀe vaivaa tyhjÀn vuoksi,
    eivÀt synny kuollakseen kohta,
    vaan he ovat Herran siunaama suku
    ja heidÀn vesansa pysyy heidÀn luonaan.
    Jo ennen kuin he kutsuvat, minÀ vastaan,
    kun he vielÀ esittÀvÀt pyyntöÀÀn, minÀ jo toteutan sen.
    Susi ja karitsa kÀyvÀt yhdessÀ laitumella,
    leijona syö heinÀÀ kuin hÀrkÀ,
    ja kÀÀrmeen ruokana on maan tomu.
    Kukaan ei tee pahaa,
    kukaan ei vahingoita ketÀÀn
    minun pyhÀllÀ vuorellani,
    sanoo Herra.

    Johanneksen ilmestyksestÀ, luvusta 22

    Enkeli nÀytti minulle elÀmÀn veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellÀ kasvoi elÀmÀn puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmÀt, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistÀ kansat saavat terveyden. MikÀÀn ei enÀÀ ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nÀhdÀ hÀnen kasvonsa, ja heidÀn otsassaan on hÀnen nimensÀ. YötÀ ei enÀÀ ole, eivÀtkÀ he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillÀ Herra Jumala on heidÀn valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 5

    NÀhdessÀÀn kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. HÀn istuutui, ja opetuslapset tulivat hÀnen luokseen. Silloin hÀn alkoi puhua ja opetti heitÀ nÀin:
    ”Autuaita ovat hengessÀÀn köyhĂ€t,
    sillÀ heidÀn on taivasten valtakunta.
    Autuaita murheelliset:
    he saavat lohdutuksen.
    Autuaita kÀrsivÀlliset:
    he perivÀt maan.
    Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nÀlkÀ ja jano:
    heidÀt ravitaan.
    Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
    heidÀt armahdetaan.
    Autuaita puhdassydÀmiset:
    he saavat nÀhdÀ Jumalan.
    Autuaita rauhantekijÀt:
    he saavat Jumalan lapsen nimen.
    Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
    heidÀn on taivasten valtakunta.
    Autuaita olette te, kun teitĂ€ minun tĂ€hteni herjataan ja vainotaan ja kun teistĂ€ valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillĂ€ palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. NiinhĂ€n vainottiin profeettojakin, jotka elivĂ€t ennen teitĂ€.”

  • Saknas det avsnitt?

    Klicka här för att uppdatera flödet manuellt.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 64

    Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
    ei korva ole kuullut, ei silmÀ nÀhnyt,
    ettÀ olisi muuta jumalaa kuin sinÀ,
    Jumalaa, joka auttaa
    niitÀ, jotka hÀntÀ odottavat.
    SinÀ olet etsinyt
    niitÀ, jotka iloiten tÀyttÀisivÀt tahtosi,
    jotka sinua muistaen kulkisivat teitÀsi.
    Mutta me teimme syntiÀ, ja sinÀ vihastuit,
    me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinÀ kÀtkit kasvosi meiltÀ.
    Kuin saastaa me olemme olleet,
    kuin tahrainen riepu on koko meidÀn vanhurskautemme.
    Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiÀ,
    ja syyllisyytemme pyyhkÀisee meidÀt pois kuin tuuli.
    Ei ole ketÀÀn, joka kutsuisi sinua avuksi,
    joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
    SinÀ olet kÀtkenyt meiltÀ kasvosi
    ja jÀttÀnyt meidÀt pahojen tekojemme valtaan.
    Mutta olethan sinÀ, Herra, meidÀn isÀmme!
    Me olemme savea, sinÀ saven valaja,
    kaikki me olemme sinun kÀttesi tekoa.
    Herra, ÀlÀ ylen mÀÀrin vihastu meihin,
    ÀlÀ loputtomiin muistele meidÀn pahoja tekojamme.
    Katso meitÀ. Kaikki me olemme sinun kansaasi.

    KirjeestÀ filippilÀisille, luvusta 1

    MinÀ luotan siihen, ettÀ Jumala, joka on teissÀ aloittanut hyvÀn työnsÀ, myös saattaa sen pÀÀtökseen Kristuksen Jeesuksen pÀivÀÀn mennessÀ. Minulla on tÀysi syy ajatella teistÀ kaikista nÀin, sillÀ te olette minun sydÀmessÀni, ja olenpa vankilassa tai puolustamassa ja vahvistamassa evankeliumia, te kaikki olette osallisia samasta armosta kuin minÀ. Jumala on todistajani, ettÀ minÀ kaipaan teitÀ kaikkia ja rakastan teitÀ hellÀsti, niin kuin Kristus Jeesus teitÀ rakastaa. Rukoilen myös, ettÀ teidÀn rakkautenne kasvaisi ja yltÀisi yhÀ parempaan ymmÀrrykseen ja harkintaan, niin ettÀ osaisitte erottaa, mikÀ on tÀrkeÀÀ, sÀilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen pÀivÀÀ ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvÀÀ hedelmÀÀ, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoo:
    ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidĂ€n rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen IsĂ€nne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei IsĂ€nnekÀÀn anna anteeksi teidĂ€n rikkomuksianne.”

  • Jeremian kirjasta, luvusta 17

    NĂ€in sanoo Herra:
    - Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin,
    katoavaisten ihmisten voimaan,
    mies, jonka sydÀn luopuu Herrasta!
    HĂ€n on kuin piikkipensas,
    joka yksin kituu aavikolla,
    kasvaa kivierÀmaassa,
    suolaisella kamaralla,
    missÀ kukaan ei asu.
    Siunattu on se mies,
    joka luottaa Herraan
    ja panee turvansa hÀneen!
    HĂ€n on kuin puron partaalle istutettu puu,
    joka kurottaa juurensa veteen.
    Ei se pelkÀÀ helteen tuloa,
    sen lehvÀt pysyvÀt aina vihreinÀ.
    Vaikka tulee kuiva vuosi,
    ei sillÀ ole mitÀÀn hÀtÀÀ,
    silloinkin se kantaa hedelmÀÀ.

    KirjeestÀ roomalaisille, luvusta 10

    Kaikilla on sama Herra, ja hĂ€neltĂ€ riittÀÀ rikkautta kaikille, jotka huutavat hĂ€ntĂ€ avukseen. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeĂ€, pelastuu.”
    Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitĂ€, johon eivĂ€t usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivĂ€t ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei hĂ€ntĂ€ ole lĂ€hetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Mutta kaikki eivĂ€t ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ”Herra, kuka on uskonut meidĂ€n sanomamme?” Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttÀÀ Kristuksen sana. Nyt kysyn: eivĂ€tkö he ehkĂ€ ole kuulleetkaan sitĂ€? Varmasti ovat:
    - HeidÀn ÀÀnensÀ on kaikunut kaikkialle,
    heidÀn sanansa maan ÀÀriin asti.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 5

    Jeesus sanoo:
    ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettÀÀ makunsa, millĂ€ se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enÀÀ mihinkÀÀn: se heitetÀÀn menemÀÀn, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
    Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyĂ€ kĂ€tkössĂ€, jos se on ylhÀÀllĂ€ vuorella. EikĂ€ lamppua, kun se sytytetÀÀn, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. SiitĂ€ sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. NĂ€in loistakoon teidĂ€nkin valonne ihmisille, jotta he nĂ€kisivĂ€t teidĂ€n hyvĂ€t tekonne ja ylistĂ€isivĂ€t IsÀÀnne, joka on taivaissa.”

  • Aamoksen kirjasta, luvusta 7

    Betelin pappi Amasja lĂ€hetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: ”Aamos lietsoo israelilaisten keskuudessa kapinaa sinua vastaan. Maa ei kestĂ€ hĂ€nen puheitaan. HĂ€n on jopa sanonut, ettĂ€ Jerobeam kuolee miekkaan ja Israelin kansa viedÀÀn pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastaan.”
    Aamokselle Amasja sanoi: ”NĂ€kijĂ€, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellĂ€ ja hanki leipĂ€si siellĂ€! BetelissĂ€ et enÀÀ profetoi. TĂ€mĂ€ on kuninkaan pyhĂ€kkö ja valtakunnan temppeli!”
    Aamos vastasi hĂ€nelle: ”En ole profeetta enkĂ€ profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsĂ€viikunoiden viljelijĂ€. Herra otti minut laumojeni keskeltĂ€ ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’”

    KirjeestÀ galatalaisille, luvusta 4

    PyydÀn teitÀ, veljet: tulkaa sellaisiksi kuin minÀ olen, koska minÀkin olen tullut samanlaiseksi kuin te. Ette te ole minua millÀÀn tavoin loukanneet. TiedÀtte, ettÀ julistin teille ensimmÀisen kerran evankeliumia sairastumiseni vuoksi. Vaikka ruumiillinen tilani pani teidÀt koetukselle, ette halveksineet ettekÀ inhonneet minua vaan otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen Jeesuksen. MissÀ teidÀn riemunne ja innostuksenne nyt on? Voin todistaa teistÀ, ettÀ olisitte silloin antaneet minulle vaikka silmÀt pÀÀstÀnne, jos se olisi ollut mahdollista. Onko minusta siis tullut teidÀn vihamiehenne, kun sanon teille totuuden? Nuo toiset koettavat innokkaasti vaikuttaa teihin, mutta heidÀn intonsa ei ole oikeaa. He tahtovat erottaa teidÀt meistÀ, jotta te intoutuisitte kannattamaan heitÀ. Into on hyvÀ, jos asia on hyvÀ - nÀin aina eikÀ vain silloin kun minÀ olen luonanne. Rakkaat lapseni, teidÀn vuoksenne minun on jÀlleen kÀrsittÀvÀ synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissÀ. Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytÀÀ oikean ÀÀnensÀvyn! En tiedÀ, mitÀ teille tekisin.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 13

    Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikĂ€ lĂ€hettilĂ€s lĂ€hettĂ€jÀÀnsĂ€ suurempi. Kun te tĂ€mĂ€n tiedĂ€tte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    MinĂ€ en sano tĂ€tĂ€ teistĂ€ kaikista. TiedĂ€n kyllĂ€, ketkĂ€ olen valinnut. TĂ€mĂ€n kirjoitusten sanan on kĂ€ytĂ€vĂ€ toteen: ’YstĂ€vĂ€ni, joka söi minun pöydĂ€ssĂ€ni, on kÀÀntynyt minua vastaan.’ MinĂ€ sanon tĂ€mĂ€n teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, ettĂ€ minĂ€ olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minĂ€ lĂ€hetĂ€n, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lĂ€hettĂ€nyt.”

  • NeljĂ€nnestĂ€ Mooseksen kirjasta, luvusta 21

    KiertÀÀkseen Edomin maan israelilaiset lĂ€htivĂ€t Horinvuoren luota Kaislamerelle vievÀÀ reittiĂ€. Matkalla kansa kĂ€vi kĂ€rsimĂ€ttömĂ€ksi ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: ”Miksi te toitte meidĂ€t pois EgyptistĂ€ tĂ€nne autiomaahan kuolemaan? TÀÀllĂ€ ei ole leipÀÀ eikĂ€ vettĂ€. Aina vain tĂ€tĂ€ samaa kurjaa ruokaa!”
    Silloin Herra lĂ€hetti kansan kimppuun myrkkykÀÀrmeitĂ€, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: ”Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, ettĂ€ hĂ€n ottaisi nĂ€mĂ€ kÀÀrmeet pois meitĂ€ ahdistamasta.” Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: ”Tee kÀÀrmeen kuva ja pane se tangon pÀÀhĂ€n. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jÀÀ eloon.” Mooses teki pronssista kÀÀrmeen ja pani sen tangon pÀÀhĂ€n. Kun ne, joita kÀÀrmeet olivat purreet, katsoivat pronssikÀÀrmettĂ€, he jĂ€ivĂ€t eloon.

    KirjeestÀ kolossalaisille, luvusta 1

    Jumala nÀki hyvÀksi
    antaa kaiken tÀyteyden asua hÀnessÀ
    sekÀ hÀnen vÀlityksellÀÀn tehdÀ sovinnon
    ja hÀnen ristinsÀ verellÀ vahvistaa rauhan
    kaiken kanssa, mitÀ on maan pÀÀllÀ ja taivaissa.
    Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja hÀntÀ kohtaan vihamielisiÀ, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hÀn on tehnyt teidÀn kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kÀrsi kuoleman asettaakseen teidÀt pyhinÀ, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. TeidÀn on vain pysyttÀvÀ lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitÀ toivosta, jonka teidÀn kuulemanne evankeliumi antaa. TÀmÀ evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 7

    Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut vĂ€kijoukosta sanoivat: ”TĂ€mĂ€n tĂ€ytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”HĂ€n on Messias.” Mutta toiset epĂ€ilivĂ€t: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, ettĂ€ Messias on Daavidin jĂ€lkelĂ€inen ja tulee BetlehemistĂ€, Daavidin kotikaupungista.” NĂ€in ihmiset alkoivat kiistellĂ€ hĂ€nestĂ€. Muutamat halusivat ottaa hĂ€net kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan kĂ€ynyt hĂ€neen kĂ€siksi.
    Jeesusta pidĂ€ttĂ€mÀÀn lĂ€hetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nĂ€mĂ€ kysyivĂ€t: ”Miksi ette tuoneet hĂ€ntĂ€?” Miehet vastasivat: ”YksikÀÀn ihminen ei ikinĂ€ ole puhunut sillĂ€ tavoin kuin hĂ€n.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttÀÀ itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut hĂ€neen? Tai yksikÀÀn fariseus? Tuo rahvas ei tiedĂ€ laista mitÀÀn - kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin kĂ€ynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”EihĂ€n meidĂ€n lakimme mukaan ketÀÀn voi tuomita, ennen kuin on kuultu hĂ€ntĂ€ ja otettu selville, mitĂ€ hĂ€n on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hĂ€nelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

  • Joosuan kirjasta, luvusta 5

    Jerikon lĂ€hellĂ€ ollessaan Joosua nĂ€ki erÀÀnĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ edessÀÀn miehen, jolla oli paljastettu miekka kĂ€dessÀÀn. Joosua meni miehen luo ja kysyi hĂ€neltĂ€: ”Oletko meikĂ€lĂ€isiĂ€ vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon pÀÀllikkö ja olen juuri saapunut tĂ€nne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitĂ€ tahdot minun tekevĂ€n?” Herran sotajoukon pÀÀllikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengĂ€t jalastasi, sillĂ€ paikka, jossa seisot, on pyhĂ€.” Ja Joosua teki niin.

    Apostolien teoista, luvusta 12

    Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hÀnen puolestaan.
    Sen pĂ€ivĂ€n vastaisena yönĂ€, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan vĂ€lissĂ€. HĂ€net oli sidottu kaksin kahlein, ja lisĂ€ksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtĂ€kkiĂ€ hĂ€nen edessÀÀn seisoi Herran enkeli ja huone oli tĂ€ynnĂ€ valoa, ja enkeli töytĂ€isi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin kĂ€sistĂ€. Enkeli sanoi: ”VyötĂ€ vaatteesi ja pane kengĂ€t jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”HeitĂ€ viitta harteillesi ja seuraa minua.”
    Pietari lĂ€hti enkelin mukaan. HĂ€n ei kuitenkaan ymmĂ€rtĂ€nyt, ettĂ€ se, mitĂ€ hĂ€nelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitĂ€ nĂ€yksi. He ohittivat ensimmĂ€isen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestÀÀn, ja niin he astuivat ulos ja lĂ€htivĂ€t kulkemaan kujaa pitkin. YhtĂ€kkiĂ€ enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistĂ€ oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedĂ€n, mitĂ€ tapahtui! Herra lĂ€hetti enkelinsĂ€ ja auttoi minut Herodeksen kĂ€sistĂ€, pelasti minut kaikesta siitĂ€, mitĂ€ tĂ€mĂ€ kansa toivoi minulle tapahtuvan.”

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivĂ€t: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hÀnet heidÀn keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette kÀÀnny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pÀÀse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tĂ€mĂ€n lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessĂ€ni ottaa luokseen yhdenkin tĂ€llaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin nĂ€istĂ€ vĂ€hĂ€isistĂ€, jotka uskovat minuun, hĂ€nelle olisi parempi, ettĂ€ hĂ€nen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hĂ€net upotettaisiin meren syvyyteen.
    (Voi tÀtÀ maailmaa ja sen viettelyksiÀ! Viettelysten tÀytyy kyllÀ tulla, mutta voi sitÀ ihmistÀ, jonka kautta ne tulevat! Jos kÀtesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitÀ pois. Onhan parempi, ettÀ kÀsipuolena tai jalkapuolena pÀÀset sisÀlle elÀmÀÀn, kuin ettÀ sinut molemmat kÀdet ja jalat tallella heitetÀÀn ikuiseen tuleen. Ja jos silmÀsi viettelee sinua, repÀise se irti ja heitÀ menemÀÀn. Onhan parempi, ettÀ silmÀpuolena pÀÀset sisÀlle elÀmÀÀn, kuin ettÀ sinut molemmat silmÀt tallella heitetÀÀn helvetin tuleen.)
    Katsokaa, ettette halveksi yhtĂ€kÀÀn nĂ€istĂ€ vĂ€hĂ€isistĂ€. SillĂ€ minĂ€ sanon teille: heidĂ€n enkelinsĂ€ saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen IsĂ€ni kasvoja.”

  • Jesajan kirjasta, luvusta 1

    Kuulkaa Herran sana,
    te Sodoman johtajat,
    kuuntele Jumalamme puhetta,
    sinÀ Gomorran kansa.
    - MitÀ minÀ kostun teidÀn ainaisista uhreistanne,
    sanoo Herra.
    - Olen saanut kyllikseni polttouhreista,
    pÀsseistÀ ja syöttilÀiden rasvasta,
    ei minua miellytÀ vuohien, ei mullien eikÀ karitsojen veri.
    Kuka teitÀ on kÀskenyt niitÀ tuomaan
    ja tungeksimaan minun esipihoillani,
    kun tulette kasvojeni eteen?
    Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne,
    minÀ inhoan niiden savua!
    Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat -
    minÀ en siedÀ teidÀn pyhiÀ juhlianne ja pahoja tekojanne.
    TeidÀn uudenkuun menonne ja juhlapÀivÀnne -
    minÀ vihaan niitÀ.
    NiistÀ on tullut minulle taakka,
    jota olen vÀsynyt kantamaan.
    Vaikka te levitÀtte kÀtenne rukoukseen,
    minÀ peitÀn silmÀni, en tahdo teitÀ nÀhdÀ.
    Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte,
    minÀ en teitÀ kuuntele,
    koska kÀtenne ovat veren tahrimat.
    PeseytykÀÀ, puhdistautukaa,
    tehkÀÀ loppu pahoista töistÀnne,
    ne ovat aina silmissÀni.
    Lakatkaa tekemÀstÀ pahaa.
    Opetelkaa tekemÀÀn hyvÀÀ,
    tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
    puolustakaa sorrettua,
    hankkikaa orvolle oikeus,
    ajakaa lesken asiaa.

    KirjeestÀ galatalaisille, luvusta 5

    Hengen hedelmÀÀ ovat rakkaus, ilo, rauha, kÀrsivÀllisyys, ystÀvÀllisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintÀ. NÀitÀ vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elÀmme Hengen varassa, meidÀn on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekÀ ÀrsyttÀÀ ja kadehtia toisiamme.

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 2

    Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hĂ€nen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tĂ€hkĂ€pĂ€itĂ€. Silloin fariseukset sanoivat hĂ€nelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevĂ€t sellaista, mitĂ€ sapattina ei ole lupa tehdĂ€?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitĂ€ Daavid teki, kun hĂ€nen ja hĂ€nen miestensĂ€ tuli nĂ€lkĂ€ eikĂ€ heillĂ€ ollut ruokaa? HĂ€n meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivĂ€t, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistĂ€ varten eikĂ€ ihminen sapattia varten. NiinpĂ€ Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

  • EnsimmĂ€isestĂ€ kuninkaiden kirjasta, luvusta 17

    Jonkin ajan kuluttua kĂ€vi niin, ettĂ€ talon emĂ€nnĂ€n poika sairastui. HĂ€nen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hĂ€nessĂ€ lopulta ollut elonmerkkiĂ€. Leski sanoi silloin Elialle: ”Pitikö sinun sekaantua minun elĂ€mÀÀni, Jumalan mies! Pitikö sinun tulla tĂ€nne vetĂ€mÀÀn minun syntini esiin ja tappamaan poikani!”
    Elia sanoi: ”Anna poika minulle.” HĂ€n otti pojan lesken sylistĂ€, kantoi hĂ€net huoneeseensa talon katolle ja laski hĂ€net vuoteelleen. HĂ€n rukoili Herraa sanoen: ”Herra, minun Jumalani! Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tĂ€lle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hĂ€nen poikansa?” HĂ€n ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili: ”Herra, minun Jumalani! Anna hengen palata tĂ€hĂ€n poikaan!” Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hĂ€n virkosi eloon. Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hĂ€net kattohuoneesta alas taloon. HĂ€n antoi pojan tĂ€mĂ€n Ă€idille ja sanoi: ”Katso, poikasi elÀÀ.” Nainen sanoi Elialle: ”Nyt minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ sinĂ€ olet Jumalan mies. Se, mitĂ€ sinĂ€ puhut, on todella Herran sanaa.”

    KirjeestÀ filippilÀisille, luvusta 1

    Odotan ja toivon hartaasti, ettÀ en joudu millÀÀn tavoin hÀpeÀÀn vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jÀÀnpÀ sitten eloon tai kuolen. Minulle elÀmÀ on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jÀÀn tÀhÀn elÀmÀÀn, siitÀ hyötyy tehtÀvÀni. En tiedÀ, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lÀhteÀ tÀÀltÀ ja pÀÀstÀ Kristuksen luo, sillÀ se olisi kaikkein parasta. TeidÀn vuoksenne on kuitenkin parempi, ettÀ jÀÀn eloon. Olen siitÀ varma. NiinpÀ tiedÀnkin, ettÀ jÀÀn tÀnne ja pysyn kaikkien teidÀn luonanne, jotta te edistyisitte uskossa ja saisitte siitÀ iloita. Silloin te Kristuksen Jeesuksen omina saatte yhÀ enemmÀn aihetta riemuita minusta, kun jÀlleen tulen luoksenne.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 5

    Jeesus sanoi juutalaisille:
    ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdĂ€ mitÀÀn omin neuvoin, hĂ€n tekee vain sitĂ€, mitĂ€ nĂ€kee IsĂ€n tekevĂ€n. MitĂ€ IsĂ€ tekee, sitĂ€ tekee myös Poika. IsĂ€ rakastaa Poikaa ja nĂ€yttÀÀ hĂ€nelle kaiken, mitĂ€ itse tekee. HĂ€n nĂ€yttÀÀ Pojalle vielĂ€ suurempiakin tekoja, sellaisia, ettĂ€ hĂ€mmĂ€stytte. Niin kuin IsĂ€ herĂ€ttÀÀ kuolleet ja antaa heille elĂ€mĂ€n, niin antaa myös Poika elĂ€mĂ€n kenelle tahtoo.”

  • Toisesta Mooseksen kirjasta, luvusta 16

    Herra sanoi Moosekselle: ”MinĂ€ olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille nĂ€in: ’TĂ€nÀÀn iltahĂ€mĂ€rissĂ€ te saatte lihaa syödĂ€ksenne ja aamulla leipÀÀ yllin kyllin. Silloin te ymmĂ€rrĂ€tte, ettĂ€ minĂ€ olen Herra, teidĂ€n Jumalanne.’”
    Illalla lensi leiriin viiriĂ€isiĂ€ niin paljon, ettĂ€ ne peittivĂ€t sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympĂ€rillĂ€ runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. TĂ€mĂ€n nĂ€hdessÀÀn israelilaiset kyselivĂ€t toisiltaan: ”MitĂ€ tĂ€mĂ€ on?” He eivĂ€t nĂ€et tienneet, mitĂ€ se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipÀÀ, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja nĂ€in on Herra siitĂ€ mÀÀrĂ€nnyt: KerĂ€tkÀÀ sitĂ€ niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerĂ€tköön niin monelle kuin hĂ€nen teltassaan on ihmisiĂ€.” Israelilaiset tekivĂ€t niin ja kerĂ€sivĂ€t sitĂ€, kuka enemmĂ€n, kuka vĂ€hemmĂ€n. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmĂ€n kerĂ€nneellĂ€ ollut liikaa eikĂ€ vĂ€hemmĂ€n kerĂ€nneellĂ€ liian vĂ€hĂ€n, vaan jokainen oli saanut kerĂ€tyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jĂ€ttÀÀ siitĂ€ mitÀÀn huomiseksi.”
    Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniÀ mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivÀltÀ. Israelilaiset söivÀt mannaa neljÀkymmentÀ vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivÀt sitÀ, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.

    EnsimmÀisestÀ kirjeestÀ Timoteukselle, luvusta 6

    Varoita niitÀ, jotka tÀssÀ maailmassa ovat rikkaita, etteivÀt he ylpeilisi eivÀtkÀ panisi toivoaan epÀvarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitÀ tekemÀÀn hyvÀÀ, kerÀÀmÀÀn rikkaudekseen hyviÀ tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. NÀin he kokoavat itselleen aarteen, hyvÀn perustuksen tulevaisuutta varten, niin ettÀ voittavat omakseen todellisen elÀmÀn.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoo:
    ӀlkÀÀ kootko itsellenne aarteita maan pÀÀlle. TÀÀllĂ€ tekevĂ€t koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisÀÀn ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. SiellĂ€ ei koi eikĂ€ ruoste tee tuhojaan eivĂ€tkĂ€ varkaat murtaudu sisÀÀn ja varasta. MissĂ€ on aarteesi, siellĂ€ on myös sydĂ€mesi.
    SilmÀ on ruumiin lamppu. Jos silmÀsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmÀsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeÀ. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttÀ, millainen onkaan pimeys!
    Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hĂ€n toista rakastaa, hĂ€n vihaa toista; jos hĂ€n toista pitÀÀ arvossa, hĂ€n halveksii toista. Te ette voi palvella sekĂ€ Jumalaa ettĂ€ mammonaa.”

  • Nehemian kirjasta, luvusta 8

    Esra, joka oli vĂ€kijoukkoa korkeammalla, avasi kirjan kaikkien nĂ€hden, ja silloin kansa nousi seisomaan. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kĂ€tensĂ€ ja vastasivat: ”Aamen, aamen!” Sitten he heittĂ€ytyivĂ€t polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. Kun kansa oli jĂ€lleen noussut seisomaan, alkoivat leevilĂ€iset Jesua, Bani, Serebja, Jamin, Akkub, Sabbetai, Hodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Josabad, Hanan ja Pelaja selittÀÀ sille lakia. He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivĂ€t ja opettivat sitĂ€.
    KĂ€skynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekĂ€ leevilĂ€iset, jotka opettivat kansaa, sanoivat vĂ€kijoukolle: ”TĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€ on pyhitetty Herralle, teidĂ€n Jumalallenne. ÄlkÀÀ siis olko murheellisia Ă€lkÀÀkĂ€ itkekö.” Kansa nĂ€et itki kuullessaan, mitĂ€ laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: ”MenkÀÀ koteihinne, nauttikaa hyviĂ€ ruokia ja juomia ja lĂ€hettĂ€kÀÀ maistiaisia niille, joilla ei itsellÀÀn ole mitÀÀn. TĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€ on pyhitetty meidĂ€n Herrallemme! ÄlkÀÀ siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillĂ€ Herra on teidĂ€n voimanne.”

    EnsimmÀisestÀ kirjeestÀ tessalonikalaisille, luvusta 5

    Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. KiittĂ€kÀÀ kaikesta. TĂ€tĂ€ Jumala tahtoo teiltĂ€, Kristuksen Jeesuksen omilta. ÄlkÀÀ sammuttako HenkeĂ€, Ă€lkÀÀ vĂ€heksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitĂ€kÀÀ se mikĂ€ on hyvÀÀ. PysykÀÀ erossa kaikesta pahasta.
    Itse rauhan Jumala pyhittÀköön teidÀt kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidÀn henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin ettÀ olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. HÀn, joka teitÀ kutsuu, on uskollinen ja pitÀÀ lupauksensa.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 11

    Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
    ”MinĂ€ ylistĂ€n sinua, IsĂ€, taivaan ja maan Herra, siitĂ€ ettĂ€ olet salannut tĂ€mĂ€n viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. NĂ€in sinĂ€, IsĂ€, olet hyvĂ€ksi nĂ€hnyt.
    Kaiken on IsÀni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin IsÀ eikÀ IsÀÀ kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hÀnet ilmoittaa.
    Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. MinĂ€ annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minĂ€ olen sydĂ€meltĂ€ni lempeĂ€ ja nöyrĂ€. NĂ€in teidĂ€n sielunne löytÀÀ levon. Minun ikeeni on hyvĂ€ kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

  • Ruutin kirjasta, luvusta 1

    Noomi sanoi miniöilleen: ”Palatkaa kumpikin Ă€itinne luo. Olkoon Herra teille hyvĂ€, niin kuin te olette olleet hyviĂ€ vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytĂ€isitte turvan ja onnen hĂ€nen kattonsa alla.” HĂ€n suuteli heitĂ€, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: ”Ei, me tahdomme, ettĂ€ sinĂ€ viet meidĂ€t kansasi luo.” Silloin Noomi sanoi: ”MenkÀÀ takaisin, tyttĂ€reni! MitĂ€ syytĂ€ teillĂ€ on tulla minun mukaani? EnhĂ€n minĂ€ enÀÀ voi synnyttÀÀ poikia teille miehiksi.”
    MiniĂ€t itkivĂ€t nyt vielĂ€ katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvĂ€stiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. Silloin Noomi sanoi: ”Katso nyt, kĂ€lysi lĂ€hti takaisin kansansa ja jumalansa luo. LĂ€hde sinĂ€kin kĂ€lysi mukana.” Mutta Ruut sanoi: ӀlĂ€ pakota minua eroamaan sinusta ja lĂ€htemÀÀn luotasi. Minne sinĂ€ menet, sinne minĂ€kin menen, ja minne sinĂ€ jÀÀt, sinne minĂ€kin jÀÀn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. MissĂ€ sinĂ€ kuolet, siellĂ€ minĂ€kin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!” Kun Noomi kĂ€sitti, ettĂ€ Ruut oli lujasti pÀÀttĂ€nyt seurata hĂ€ntĂ€, hĂ€n ei puhunut siitĂ€ sen enempÀÀ.

    KirjeestÀ roomalaisille, luvusta 13

    ÄlkÀÀ olko kenellekÀÀn mitÀÀn velkaa, paitsi ettĂ€ rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on tĂ€yttĂ€nyt lain vaatimukset. KĂ€skyt ӀlĂ€ tee aviorikosta”, ӀlĂ€ tapa”, ӀlĂ€ varasta”, ӀlĂ€ himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tĂ€hĂ€n sanaan: ”Rakasta lĂ€himmĂ€istĂ€si niin kuin itseĂ€si.” Rakkaus ei tee lĂ€himmĂ€iselle mitÀÀn pahaa. NĂ€in rakkaus toteuttaa koko lain.

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus istuutui vastapÀÀtĂ€ uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhĂ€ leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientĂ€ lanttia, yhteensĂ€ kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tĂ€mĂ€ köyhĂ€ leski pani uhriarkkuun enemmĂ€n kuin yksikÀÀn toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hĂ€n antoi vĂ€hĂ€stÀÀn, kaiken mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, kaiken mitĂ€ hĂ€n elÀÀkseen tarvitsi.”

  • Toisesta kuninkaiden kirjasta, luvusta 5

    Syyrian kuninkaan sotapÀÀllikkö Naaman oli arvossa pidetty mies ja kuninkaansa suosiossa, sillĂ€ Herra oli kĂ€yttĂ€nyt hĂ€ntĂ€ aseenaan pelastaessaan Syyrian sen vihollisilta. Naaman oli mahtava soturi mutta sairasti spitaalia. Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellĂ€, he toivat sieltĂ€ mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi. Tyttö sanoi emĂ€nnĂ€lleen: ”Kunpa herrani pÀÀsisi kĂ€ymÀÀn sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hĂ€net spitaalista.” Naaman meni kuninkaansa puheille ja kertoi, mitĂ€ israelilaistyttö oli sanonut. Syyrian kuningas sanoi: ”Mene vain sinne, minĂ€ lĂ€hetĂ€n kirjeen Israelin kuninkaalle.” Niin Naaman lĂ€hti ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta sekeliĂ€ kultaa sekĂ€ kymmenen juhlapukua.
    Naaman vei Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa sanottiin: ”TĂ€mĂ€n kirjeen tuo sinulle palvelijani Naaman. Olen lĂ€hettĂ€nyt hĂ€net luoksesi, jotta parantaisit hĂ€net spitaalista.” Luettuaan kirjeen Israelin kuningas repĂ€isi vaatteensa ja sanoi: ”Olenko minĂ€ muka Jumala, jolla on elĂ€mĂ€ ja kuolema vallassaan, kun hĂ€n lĂ€hettÀÀ spitaalisen minun parannettavakseni! HĂ€n selvĂ€stikin vain hankkii riitaa kanssani!”
    Kun Jumalan mies Elisa kuuli, ettĂ€ Israelin kuningas oli repĂ€issyt vaatteensa, hĂ€n lĂ€hetti sanomaan kuninkaalle: ”Miksi repĂ€isit vaatteesi? LĂ€hetĂ€ tuo mies minun luokseni, niin hĂ€n tulee tietĂ€mÀÀn, ettĂ€ Israelissa on profeetta.” Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysĂ€htyi Elisan talon oven eteen. Elisa lĂ€hetti hĂ€nen luokseen sananviejĂ€n ja kĂ€ski sanoa: ”Mene Jordanille ja peseydy siellĂ€ seitsemĂ€sti. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve.” Mutta Naaman vihastui ja lĂ€hti pois. HĂ€n sanoi: ”MinĂ€ luulin hĂ€nen sentÀÀn tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. MinĂ€ luulin, ettĂ€ hĂ€n liikuttaa kĂ€ttÀÀn sairaan paikan pÀÀllĂ€ ja sillĂ€ tavoin ottaa pois spitaalini. EivĂ€tkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiĂ€ paremmat! YhtĂ€ hyvin minĂ€ voin peseytyĂ€ ja puhdistua niissĂ€!” HĂ€n kÀÀntyi vihoissaan takaisin ja lĂ€hti pois.
    Mutta hĂ€nen palvelijansa alkoivat taivutella hĂ€ntĂ€ ja sanoivat: ”Herramme! Jos profeetta olisi mÀÀrĂ€nnyt sinulle jonkin vaikean tehtĂ€vĂ€n, etkö olisi tĂ€yttĂ€nyt sitĂ€? Saati sitten, kun hĂ€n sanoo, ettĂ€ sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttĂ€vĂ€!” Niin hĂ€n meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemĂ€n kertaa, niin kuin Jumalan mies oli mÀÀrĂ€nnyt. Silloin hĂ€nen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hĂ€n oli taas puhdas.
    Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. HĂ€n astui Elisan eteen ja sanoi: ”Nyt minĂ€ tiedĂ€n, ettei Jumalaa ole missÀÀn muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi.”

    Apostolien teoista, luvusta 3

    Pietari ja Johannes menivĂ€t temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksĂ€s tunti. Silloin sinne kannettiin miestĂ€, joka oli ollut rampa syntymĂ€stÀÀn saakka. HĂ€net pantiin joka pĂ€ivĂ€ temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hĂ€n voisi kerjĂ€tĂ€ temppeliin meneviltĂ€. Kun mies nĂ€ki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hĂ€n pyysi heiltĂ€ almua. Pietari loi katseensa hĂ€neen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltĂ€ jotakin. Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitĂ€ minulla on, sitĂ€ minĂ€ sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessĂ€: nouse ja kĂ€vele.” HĂ€n tarttui miestĂ€ oikeasta kĂ€destĂ€ ja auttoi hĂ€net ylös, ja siinĂ€ samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. HĂ€n hypĂ€hti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja kĂ€veli, ja hĂ€n tuli heidĂ€n kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki nĂ€kivĂ€t, kuinka hĂ€n kĂ€veli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hĂ€net samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjÀÀmĂ€ssĂ€, ja olivat hĂ€mmĂ€styksestĂ€ suunniltaan sen johdosta, mitĂ€ hĂ€nelle oli tapahtunut.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Jeesus nĂ€ki tien sivussa miehen, joka oli syntymĂ€stÀÀn saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivĂ€t hĂ€neltĂ€: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hĂ€n on syntynyt sokeana? HĂ€n itsekö vai hĂ€nen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hĂ€n eivĂ€tkĂ€ hĂ€nen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hĂ€nessĂ€ julki. Nyt, kun vielĂ€ on pĂ€ivĂ€, meidĂ€n on tehtĂ€vĂ€ niitĂ€ tekoja, joita lĂ€hettĂ€jĂ€ni meiltĂ€ odottaa. Tulee yö, eikĂ€ silloin kukaan kykene tekemÀÀn työtĂ€. Niin kauan kuin olen maailmassa, minĂ€ olen maailman valo.” NĂ€in sanottuaan Jeesus sylkĂ€isi maahan, teki syljestĂ€ tahnaa, siveli sitĂ€ miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” - Altaan nimi merkitsee: lĂ€hetetty. - Mies meni, peseytyi ja palasi nĂ€kevĂ€nĂ€.
    Jeesus sanoi: ”MinĂ€ olen tullut tĂ€hĂ€n maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat nĂ€könsĂ€ ja nĂ€kevistĂ€ tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinĂ€ lĂ€hellĂ€, kysyivĂ€t tĂ€mĂ€n kuullessaan: ”Et kai tarkoita, ettĂ€ mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitĂ€ ei syytettĂ€isi synnistĂ€, mutta te vĂ€itĂ€tte nĂ€kevĂ€nne, ja sen tĂ€hden synti pysyy teissĂ€.”

  • Jesajan kirjasta, luvusta 2

    Herran Sebaotin pÀivÀ
    iskee kaikkeen ylpeÀÀn ja korkeaan,
    kaikkeen mahtavaan ja ylhÀiseen,
    niin ettÀ se vaipuu maahan.
    Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin,
    korkeihin ja ylpeihin, ja kaikkiin Basanin tammiin,
    se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin
    ja kaikkiin ylhÀisiin kukkuloihin,
    jokaiseen ylpeÀÀn torniin se iskee
    ja jokaiseen murtumattomaan muuriin,
    se iskee rantojen huvipursiin
    ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.
    YlpeÀ ihminen nöyrtyy, hÀnen tÀytyy taipua,
    korskeat miehet vaipuvat maahan.
    SinÀ pÀivÀnÀ Herra yksin on ylhÀinen
    ja epÀjumalat vÀistyvÀt, joka ikinen.

    EnsimmÀisestÀ Johanneksen kirjeestÀ, luvuista 1 ja 2

    Jos vÀitÀmme, ettemme ole syntisiÀ, me petÀmme itseÀmme eikÀ totuus ole meissÀ. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidÀt kaikesta vÀÀryydestÀ. Jos vÀitÀmme, ettemme ole syntiÀ tehneet, teemme hÀnestÀ valehtelijan eikÀ hÀnen sanansa ole meissÀ.
    Rakkaat lapset! Kirjoitan tÀmÀn teille, jotta ette tekisi syntiÀ. Jos joku kuitenkin syntiÀ tekee, meillÀ on IsÀn luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. HÀn on meidÀn syntiemme sovittaja, eikÀ vain meidÀn vaan koko maailman.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 23

    Jeesus puhui vÀkijoukolle ja opetuslapsilleen:
    ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. TehkÀÀ siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidĂ€n opetustaan. ÄlkÀÀ kuitenkaan ottako oppia heidĂ€n teoistaan, sillĂ€ he puhuvat yhtĂ€ ja tekevĂ€t toista. He köyttĂ€vĂ€t kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sĂ€lyttĂ€vĂ€t ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivĂ€t halua niitĂ€ sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkĂ€ tekevĂ€t he tekevĂ€t vain siksi, ettĂ€ heidĂ€t huomattaisiin. He kĂ€yttĂ€vĂ€t leveitĂ€ raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellÀÀn kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillÀÀn, kun ihmiset toreilla tervehtivĂ€t heitĂ€ ja kutsuvat heitĂ€ rabbiksi.
    ÄlkÀÀ te antako kutsua itseĂ€nne rabbiksi, sillĂ€ teillĂ€ on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiĂ€. ÄlkÀÀ myöskÀÀn kutsuko isĂ€ksi ketÀÀn, joka on maan pÀÀllĂ€, sillĂ€ vain yksi on teille isĂ€, hĂ€n, joka on taivaissa. ÄlkÀÀ antako kutsua itseĂ€nne oppimestariksi, sillĂ€ teillĂ€ on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistĂ€ on suurin, se olkoon toisten palvelija. SillĂ€ joka itsensĂ€ korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensĂ€ alentaa, se korotetaan.”

  • EnsimmĂ€isestĂ€ Mooseksen kirjasta, luvusta 18

    Herra sanoi Abrahamille:
    ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidĂ€n syntinsĂ€ on hyvin raskas. Siksi minĂ€ aion mennĂ€ sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistĂ€ valitetaan. MinĂ€ haluan saada siitĂ€ selvĂ€n.”
    Miehet lĂ€htivĂ€t kulkemaan Sodomaan pĂ€in, mutta Herra jĂ€i vielĂ€ puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lĂ€hemmĂ€ksi ja kysyi: ”Aiotko sinĂ€ tuhota vanhurskaan yhdessĂ€ jumalattoman kanssa? EhkĂ€ kaupungissa on viisikymmentĂ€ hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellĂ€ asuvat? On mahdotonta, ettĂ€ surmaisit syyttömĂ€t yhdessĂ€ syyllisten kanssa ja ettĂ€ syyttömien kĂ€visi samoin kuin syyllisten. EthĂ€n voi tehdĂ€ niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydĂ€n Sodomasta viisikymmentĂ€ hurskasta, niin heidĂ€n tĂ€htensĂ€ minĂ€ sÀÀstĂ€n koko kaupungin.”
    Abraham vastasi: ”MinĂ€ olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. EntĂ€ jos niistĂ€ viidestĂ€kymmenestĂ€ puuttuu viisi? HĂ€vittĂ€isitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hĂ€vitĂ€, jos löydĂ€n sieltĂ€ neljĂ€kymmentĂ€viisi.” Abraham kysyi vielĂ€: ”EntĂ€ jos siellĂ€ on neljĂ€kymmentĂ€?” Herra sanoi: ”Niiden neljĂ€nkymmenen takia minĂ€ sÀÀstĂ€n sen.” Abraham sanoi: ӀlĂ€ suutu, Herra, vaikka puhunkin vielĂ€. EntĂ€ jos siellĂ€ on kolmekymmentĂ€?” Herra vastasi: ”En hĂ€vitĂ€ sitĂ€, jos löydĂ€n sieltĂ€ kolmekymmentĂ€.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielĂ€ puhua sinulle, Herra? EntĂ€ jos sieltĂ€ löytyy vain kaksikymmentĂ€?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jĂ€tĂ€n sen hĂ€vittĂ€mĂ€ttĂ€.” Mutta Abraham sanoi: ӀlĂ€ suutu, Herra, vaikka puhun vielĂ€ tĂ€mĂ€n kerran. EntĂ€ jos sieltĂ€ löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jĂ€tĂ€n sen hĂ€vittĂ€mĂ€ttĂ€.”

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 3

    Kirjoituksissa sanotaan:
    - Jos te tÀnÀ pÀivÀnÀ kuulette hÀnen ÀÀnensÀ,
    ÀlkÀÀ paaduttako sydÀntÀnne
    niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
    KetkÀ tekivÀt nÀin: kuulivat mutta nousivat kapinaan? Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina olivat lÀhteneet pois EgyptistÀ. Keille Jumala oli vihoissaan neljÀkymmentÀ vuotta? Niille, jotka lankesivat syntiin ja joiden ruumiit sitten jÀivÀt autiomaahan. Keille hÀn vannoi, etteivÀt he pÀÀse hÀnen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivÀt totelleet. Huomaamme nÀin, ettÀ perillepÀÀsyn esti epÀusko.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 11

    Jeesus alkoi soimata niitÀ kaupunkeja, joissa hÀn oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitÀ etteivÀt ne olleet tehneet parannusta:
    ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidĂ€n kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet sĂ€kkiin ja tuhkaan ja kÀÀntyneet. MinĂ€ sanon teille: Tyros ja Sidon pÀÀsevĂ€t tuomiopĂ€ivĂ€nĂ€ vĂ€hemmĂ€llĂ€ kuin te.
    EntĂ€ sinĂ€, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstÀÀn, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssĂ€ vielĂ€ tĂ€nĂ€kin pĂ€ivĂ€nĂ€. MinĂ€ sanon: Sodoman maa pÀÀsee tuomiopĂ€ivĂ€nĂ€ vĂ€hemmĂ€llĂ€ kuin sinĂ€.”

  • Sananlaskujen kirjasta, luvusta 3

    ÄlĂ€ kiellĂ€ apuasi, jos toinen on avun tarpeessa
    ja sinÀ pystyt tekemÀÀn hÀnelle hyvÀÀ.
    ÄlĂ€ sano lĂ€himmĂ€isellesi:
    ”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minĂ€ annan!”
    - kun sinulla kuitenkin on mitÀ antaa.
    ÄlĂ€ puno juonia naapuriasi vastaan,
    joka pitÀÀ sinua ystÀvÀnÀÀn.
    ÄlĂ€ ryhdy kĂ€rĂ€jöimÀÀn,
    jos toinen ei ole tehnyt sinulle pahaa.
    ÄlĂ€ kadehdi vĂ€kivallantekijÀÀ,
    ÀlÀ mieli niille teille, joita hÀn kulkee.
    VÀÀrÀmielistÀ Herra kammoksuu,
    mutta oikeamielisen hÀn ottaa suojaansa.

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 10

    Veljet, meillÀ on siis tÀysi oikeus astua sisÀlle kaikkeinpyhimpÀÀn, koska Jeesus on uhrannut verensÀ ja nÀin avannut meille uuden, elÀmÀÀn vievÀn tien, joka kulkee vÀliverhon - hÀnen ruumiinsa - kautta. MeillÀ on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tÀhden Jumalan eteen vilpittömin sydÀmin ja varmoina uskossamme, sydÀn vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellÀ pestynÀ. PysykÀÀmme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillÀ hÀn, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. PitÀkÀÀmme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
    Me emme saa lyödÀ laimin seurakuntamme yhteisiÀ kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidÀn tulee rohkaista toisiamme, sitÀ enemmÀn mitÀ lÀhempÀnÀ nÀette Herran pÀivÀn olevan.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 12

    Jeesus sanoi:
    ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isĂ€ntĂ€ asettaa huolehtimaan palvelusvĂ€estÀÀn ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ palatessaan tapaa nĂ€in tekemĂ€stĂ€! Totisesti: hĂ€nen hoitoonsa isĂ€ntĂ€ uskoo koko omaisuutensa.
    Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’IsĂ€ntĂ€ ei tule vielĂ€ pitkÀÀn aikaan!’ Niin hĂ€n alkaa piestĂ€ palvelijoita ja palvelustyttöjĂ€, syödĂ€ ja juoda ja juopotella. Mutta pĂ€ivĂ€nĂ€, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenĂ€, jota hĂ€n ei tiedĂ€, hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ tulee ja hakkaa hĂ€net kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epĂ€uskoiset.
    Jos palvelija tietÀÀ, mitĂ€ hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikĂ€ toimi hĂ€nen tahtonsa mukaan, hĂ€n saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietĂ€mĂ€ttÀÀn tekee sellaista, mistĂ€ rangaistaan raipoin, hĂ€n pÀÀsee vĂ€hillĂ€ iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltĂ€ paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

  • Jeremian kirjasta, luvusta 7

    Jeremia sai Herralta tÀmÀn sanan:
    ”Mene Herran temppelin portille ja julista nĂ€in:
    Kuulkaa Herran sana, kaikki te Juudan asukkaat, jotka kĂ€ytte nĂ€istĂ€ porteista sisĂ€lle rukoilemaan Herraa!”
    NĂ€in sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
    ”HylĂ€tkÀÀ vÀÀrĂ€t tienne ja tehkÀÀ hyvÀÀ! Silloin minĂ€ annan teidĂ€n asua tĂ€ssĂ€ paikassa. ÄlkÀÀ luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’TĂ€mĂ€ on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ KÀÀntykÀÀ vihdoin oikealle tielle ja tehkÀÀ hyvÀÀ, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. ÄlkÀÀ sortako vierasheimoisia, Ă€lkÀÀ orpoja Ă€lkÀÀkĂ€ leskiĂ€. ÄlkÀÀ surmatko syyttömiĂ€ tĂ€ssĂ€ maassa. ÄlkÀÀ seuratko muita jumalia, sillĂ€ se on teille turmioksi. Jos tottelette minua, niin saatte asua tĂ€ssĂ€ maassa, jonka annoin teidĂ€n isillenne ikuisiksi ajoiksi.”

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 12

    Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikÀÀ pyhitykseen, sillÀ ilman sitÀ ei kukaan ole nÀkevÀ Herraa. PitÀkÀÀ huoli siitÀ, ettei yksikÀÀn hukkaa Jumalan armoa eikÀ mikÀÀn katkeruuden verso pÀÀse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillÀ yksikin sellainen saastuttaa monet. Katsokaa, ettei joukossanne ole ketÀÀn siveettömÀsti elÀvÀÀ tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestÀ keitosta myi esikoisuutensa. TehÀn tiedÀtte, ettÀ kun hÀn myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hÀnet hylÀttiin. HÀn ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hÀn sitÀ itkien anoi.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 7

    Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nĂ€mĂ€ sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin jĂ€rkevĂ€ mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillĂ€ se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nĂ€mĂ€ sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmĂ€ mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hÀmmÀstyksissÀÀn hÀnen opetuksestaan. HÀn opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

  • Toisesta Mooseksen kirjasta, luvusta 34

    Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut kÀsissÀÀn, hÀnen kasvonsa sÀteilivÀt, koska hÀn oli puhunut Herran kanssa. Itse hÀn ei sitÀ tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset nÀkivÀt Mooseksen kasvojen sÀteilevÀn, he pelkÀsivÀt mennÀ hÀntÀ vastaan. Silloin Mooses kutsui heitÀ, ja Aaron ja kaikki kansan pÀÀmiehet tulivat hÀnen luokseen, ja hÀn puhui heille. Kun israelilaiset olivat tulleet lÀhemmÀs, Mooses ilmoitti heille kÀskyt, jotka Herra oli antanut hÀnelle Siinainvuorella. Sanottuaan kaiken tÀmÀn Mooses verhosi kasvonsa. Aina kun Mooses astui Herran eteen puhuakseen hÀnen kanssaan, hÀn riisui kasvoiltaan verhon ja oli ilman sitÀ, kunnes lÀhti pois. Tultuaan israelilaisten luo hÀn kertoi, mitÀ Herra oli kÀskenyt, ja silloin israelilaiset huomasivat, ettÀ hÀnen kasvonsa sÀteilivÀt. Sitten Mooses jÀlleen peitti kasvonsa ja poisti verhon vasta mennessÀÀn puhumaan Herran kanssa.

    Toisesta kirjeestÀ korinttilaisille, luvusta 3

    Jo kuolemaa palveleva virka, jonka sÀÀdökset oli kaiverrettu kivitauluihin, sÀteili sellaista kirkkautta, ettÀ israelilaiset eivÀt voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hÀnen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. Kuinka paljon suurempaa kirkkautta sÀteileekÀÀn Hengen palveluvirka! Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympÀröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympÀröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa. Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, ettÀ sen rinnalla himmenee se, mikÀ ennen sÀteili kirkkaana. SillÀ jos sekin, mikÀ on katoavaa, sÀteilee kirkkautta, vielÀ paljon kirkkaampaa on se, mikÀ on pysyvÀÀ.
    Koska meillÀ on tÀllainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivÀt israelilaiset nÀkisi katoavaisen loisteen hÀviÀmistÀ. HeidÀn mielensÀ paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillÀ vasta Kristus sen poistaa. YhÀ vielÀkin heidÀn sydÀmensÀ pÀÀllÀ on peite Mooseksen lakia luettaessa. Mutta kun heidÀn sydÀmensÀ kÀÀntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on Henki, ja missÀ Herran Henki on, siellÀ on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittÀmÀttöminÀ katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. TÀmÀn saa aikaan Herra, joka on Henki.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 9

    Noin viikon kuluttua siitÀ, kun Jeesus oli tÀmÀn puhunut, hÀn otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. HÀnen rukoillessaan hÀnen kasvonsa muuttuivat ja hÀnen vaatteensa sÀdehtivÀt kirkkaan valkoisina. Samassa siinÀ oli kaksi miestÀ, Mooses ja Elia, keskustelemassa hÀnen kanssaan. He ilmestyivÀt taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislÀhdöstÀ, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
    Pietari ja hĂ€nen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvÀÀn uneen. Havahtuessaan he nĂ€kivĂ€t Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestĂ€, jotka olivat hĂ€nen kanssaan. Kun nĂ€mĂ€ olivat lĂ€htemĂ€ssĂ€ Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvĂ€, ettĂ€ me olemme tÀÀllĂ€. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hĂ€n ei tiennyt mitĂ€ sanoi.
    Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelĂ€styivĂ€t, kun nĂ€kivĂ€t miesten peittyneen pilveen. PilvestĂ€ kuului ÀÀni: ”TĂ€mĂ€ on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa hĂ€ntĂ€!” Ă„Ă€nen vaiettua opetuslapset nĂ€kivĂ€t Jeesuksen olevan yksin. He pysyivĂ€t vaiti kaikesta kokemastaan eivĂ€tkĂ€ vielĂ€ silloin kertoneet siitĂ€ kenellekÀÀn.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 66

    MinÀ saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja nÀkevÀt kirkkauteni. Ja heidÀn keskellÀÀn minÀ teen ihmeen ja heidÀn joukostaan lÀhetÀn eloon jÀÀneitÀ vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivÀt ole kuulleet minusta puhuttavan eivÀtkÀ nÀhneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lÀhtevÀt, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.

    Toisesta kirjeestÀ Timoteukselle, luvusta 3

    PidÀ sinÀ kiinni siitÀ, minkÀ olet oppinut. SinÀhÀn olet siitÀ varma, koska tiedÀt, keiltÀ olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhÀt kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin ettÀ pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhÀ, Jumalan HengestÀ syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elÀmÀÀn. NÀin Jumalan ihmisestÀ tulee tÀydellinen ja kaikkeen hyvÀÀn kykenevÀ.

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 3

    Jeesus nousi vuorelle. HÀn kÀski luokseen ne, jotka hÀn oli valinnut, ja he lÀhtivÀt hÀnen mukaansa. NÀmÀ kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lÀhettÀÀkseen heidÀt saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidÀt karkottamaan saastaisia henkiÀ: Simon, jolle hÀn antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tÀmÀn veli Johannes, joille hÀn antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinÀn pojat - sekÀ Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hÀnet.

  • Jobin kirjasta, luvusta 35

    Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
    - Onko mielestÀsi oikein,
    ettĂ€ sanot: ”MinĂ€ olen oikeassa, Jumala vÀÀrĂ€ssĂ€!”
    Tai ettĂ€ kysyt: ”MitĂ€ minĂ€ siitĂ€ hyödyn,
    ettĂ€ pysyttelen irti synnistĂ€?”
    MinÀ vastaan sinulle selvin sanoin
    ja vastaan vielÀ ystÀvillesikin!
    Kohota katseesi ylös taivaalle
    ja katso pilviÀ.
    Ne ovat korkealla sinun ylÀpuolellasi.
    Jos sinÀ teet syntiÀ, mitÀ se hÀntÀ liikuttaa?
    Jos teet vielÀ enemmÀn syntiÀ, mitÀ se hÀnelle merkitsee?
    Tai jos elÀt oikein, mitÀ hÀn siitÀ hyötyy?
    MitÀ sinÀ pystyisit hÀnelle antamaan!
    IhmistÀ, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat,
    ihmisten hyvÀksi koituu se, ettÀ elÀt oikein.

    KirjeestÀ roomalaisille, luvusta 14

    ÄlkÀÀmme siis enÀÀ tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeĂ€nne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedĂ€n varmasti, ettei mikÀÀn ole sinĂ€nsĂ€ epĂ€puhdasta. Mutta jos joku pitÀÀ jotakin epĂ€puhtaana, hĂ€nelle se on epĂ€puhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enÀÀ ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. ÄlĂ€ saata ruoallasi perikatoon sitĂ€, jonka vuoksi Kristus on kuollut. ÄlkÀÀ antako aihetta pilkata sitĂ€ hyvÀÀ, minkĂ€ olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistĂ€ eikĂ€ juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka PyhĂ€ Henki antaa. Joka tĂ€llĂ€ tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon.
    PyrkikÀÀmme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 13

    Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiĂ€, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin ettĂ€ heidĂ€n verensĂ€ oli sekoittunut uhrielĂ€inten vereen. Jeesus sanoi siihen: ”Luuletteko, ettĂ€ he olivat suurempia syntisiĂ€ kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? EivĂ€t suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette kÀÀnny. EntĂ€ ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidĂ€n pÀÀlleen? Luuletteko, ettĂ€ he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? EivĂ€t suinkaan - yhtĂ€ lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette kÀÀnny.”